Keskellä yötä menemme
varastamaan
kukkivan oksan.
Kiipeämme muurin yli
vieraan puutarhan hämärään
varjon keskellä kaksi varjoa.
Talvi ei ole vielä takana
mutta äkkiä omenapuu näyttää muuttuneen
tuoksuvien tähtien putoukseksi.
Nousemme
yön värisevälle taivaalle
ja pienin käsin riistämme
tähdet vain itsellemme.
Ja vaivihkaa
yön varjojen keskellä,
yhtä matkaa sinun kanssasi,
kotiimme hiipii kevään tuoksu
äänettömin askelin
ja sen koko kirkkaus
tulee sisään tähtijaloillaan.
- Pablo Neruda -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!