Eilisen päivän mietteitä

Kylläpä mukavasti tuo aurinko häikäisee silmiäni tänäkin päivänä,

kun tässä koneelle istuskelen ja tätäkin kirjoitan.

Aamulla sateli muutaman ison lumihiutaleen rökäleen,

mutta ainakin nyt paistaa aurinko.

Eilistä minä tässä vaan päivittelen ilma suurempia jorinoita.

Piipahdettiin maalla mökkitunnelmissa

mutta pihalla oli liian paljon lunta,että meni maisemien katseluksi

ja no sainhan minä kenkäni kastumaan,

kun oli ihana pakko rämpiä mökin pihaan senverran,

jotta oliko viime keväänä tekemissä lintumökeissä jo muitakin tarkastelijoita,

kuin minä,

ja olihan ne tintit siellä kisaillen linnunlaulu puussa tervehtien.

Maisema Vuolenkoskelta

Laulujoutsenet ovat palanneet, tämä järvi ylettää myös mökkirantaan.

Täältä saa tuoreita jauhoja,tulee hyvät vehnäset, leipoa mökillä sadepäivänä.

Pellolla jäniksenpolku ja liian paljon lunta töyhtöhyypän tulla vielä.

Vuokraisännän lampaat on lemmikkejä, tuttuja viime kesältä,

eivät kuulemma pääse pääsiäispataan.(Onneksi)

Omppu heppa tutun Tuikun tilalla.(Josta kerroin viime vuonna)

Venemies on jo päässyt katiskan kanssa pyytämään järven antimia.

Isokoskelo seuraa kalastajan venettä.

Ja siinä se oma pikkumökki odottaa kesäasukkaita ja perhosbaarin laittajaa koivuun.

Kotikaupungissa täällä lokit, ne ekat toivotti tervetulleeksi, 

ja kertoivat uupuneina pitkästä kotimatkastaan.

Iloista keskiviikkoa ja viikonloppua toivottaa 

Seijastiina

♥

Talven odotusta...

Auringonkukalla 
menee nyt sormi suuhun,
mitä nyt, 

ennätänkö siementää kukkani
lintuja varten
ennenkuin halla korjaa omaa satoaan?

Jätän auringon kukat maahan,
jos niistä pienet sirittäjät voisi napata 
siemenen silloin tällöin,
muutama kukka vielä pystyssä sojottaa.

Perhosbaari suljettu 
asiakkaiden vähyyden vuoksi
ja avattaneen keväällä
kun ja jos luoja suo lämpimän kevään
perhosille astua baariin,
lisäravinto lienee silloinkin tarpeen
kun kukkasia ei, eikä mettä ole liiemmälti.

Koristeperhoset pääsee varastoon
kera muitten puutarhakoristeitten.

Metsäkurjenpolvi kukkii vielä sen minkä kerkiää

kuten kultapiiskukin,
vaan useat rannan kasvit

jo ovat vastaanottavaisia lumivaipalle.

Laituri ja vene jää yksin,
toisilleen seuraa pitämään
pian peittää jo jää rannan veden,

missä kesällä uiskenteli kuikka ja moni iloinen
kesäasukas.
On aika jo hyvästit heittää
rannalle ja kaikelle
mistä oli kesä tehty.
Ensi keväänä sitten
palaamme uusin miettein,
iloisin aatoksin
nyt voinen antaa talven tulla
kun se tulee kuitenkin ♥

Eilisiä juttuja

Eilempä iltapäivällä tulikin
oikein komea lammaspilvinen päivä,

ja auton nokka taas kohti maaseutua
ihan vaan pikku ajelulle mökille.
Ensimmäisenä meidät tervehti
ihana suruvaippa, joka tosin tutkiskeli
levottomana koloja mustikanvarpujen ja mättäiden
tasossa ja oli liukasliikkeinen,

etsiessään ilmeisesti talvehtimispaikkoja,
ompas kiva, se tahtoo siis jäädä näille nurkille,
no kiitos näemmä perhosbaarilleni tästä.
Johonkin koloon se viimein sujahti
en jaksanut enää hiipiä perässä,
tämä kuva on kesäisestä suruvaipasta.
No, usein kuvaamani siniritariyökkönen sentään
pysyi paikallaan vähän liiankin kanssa

ei edes siipiään väräyttänyt,
ja liian ylhäällä koivussa,
sekin ilmeisesti päätti jäädä
näille nurkille,
jälleen kiitän perhosbaariani.
Iloitsen myös krassin uudesta elämästä,

kesällä krassi oli oikein huonokuntoinen
toukat pitsittäneet lehdet ,reikää vieri viereen,

nyt krassi kukoistaa ja nauttii kovasti kukkien
syysaurinkoisesta päivästä ja viileistä öistä.

Isäntä on jättänyt omenia puuhun,
näistä tulis mehuskasta sosetta,
mutta olen saanut jo tarpeekseni

jääköön minun puolestani linnuille.
Pihlaja notkuu punaisista marjoista,
koskahan tulee tilhet,
tottakai sitten kun olen kaupungissa
pidän niitten helisevästä tiu´uttamisesta.

Sinitiaisen pönttö on autio,
odottaa kevättä ja vilkkaita asuntomarkkinoita.

Tulomatkalla lintutornilla ei näy linnun lintua 
kun alas katsoo,
vain yksinäinen vene
oottaa kevättä ja veden liplatusta.

Tässäpä eilisen päivän tunnelmia
nyt voisin alkaa leipomaan ihania makeita 
leivonnaisia, 
illemmalla näette mitä :D

Maalla kuljeskelua

Maalla on mukavaa,
kuljeksia metsässä,
tutkia paikkoja, etsiä sieniä metsässä,
koluta kallioita, 
kurkistaa onkaloihin.
Jo pimenevät illat aikaisin kohta,
ja jätetään pian mökki pikkuinen yksikseensä,
siirrytään kaupunki kivikylään
ja ollaan kuin karhut pesässä talven yli.
Sitä ennen poimitaan puolukoita,
sieniä, kuvataan rakkaat maalismaisemat
ja käännetään vene.

Matkalle metsään lähden veräjästä,
risuaidan kaartamasta,
jossa aikoinaan Tuikku polle ulkoili.

Matkallani näen kaikenlaista syksyistä:
Kärpässienet on kieltämättä väriläiskä metsässä.

Saniaiset saa talvipuvun.

Sammaleiset kannot ovat söpöjä.

Kiipeän leppoisalle kalliolle.

Sammalpetillä voisin vaikka levätä.

Lillukat on värikkäitä.

Palatessani mökille huomaan
että joku on yrittänyt tehdä kotia tomaatteihini
on aika kerätä viimeiset tomaatit
sisälle kypsymään.

Viimeinen samettiruusu tahtoo vielä kukkia. 

Mukavaa  syksyistä viikonloppua ♥

Veneet

- Veneet huolellisesti 

talviteloillaan.

Paitsi yksi

kuin avoin kämmen

taivasta kohti,

airot toisiinsa lukittuina

ikävöimässä veden hyväilyjä.

Mutta soutaja

mutta soutaja

astui toiseen veneeseen

joka ei palaa lähtölaituriin

jonka tulolaituria ei tiedä kukaan -

----- Maaria Leinonen -----

Orava rannalla

Kaunis loppukesän päivä houkuttaa
taas rannalle työpäivän päätteeksi.
Kävelyretkemme kulkee usein,
kuten tänäänkin Kymijoen vartta,
hiekkatietä pitkin.
Katsastimme venosen,
vielä on paikallaan,
ja ei käännetä sitä vielä,
jospa tulee kauniita syyspäiviä 

niin pääsee venosemme vielä järvelle viimeisiä kertoja.

Ja tätä ahkeraa oravaa olenkin jo kaivannut,
näyttää suu täynnä olevan tavaraa,
jäimme molemmat tuijottamaan toisiamme.

Rannalla kasvaa nurmikon puolella
komeita tammia
täällä on oravalla hyvä asustella.
Taisimpa viime kerralla ihmetellä missä on oravat
kun tammenoksat taipuu muhkeista tammenterhoista.
Siinä se kaipaamani orava sitten esittäytyy
ja kovin on ahkera,
pian vilahtaa jo puun taakse.

Rannalla kasvaa myös hauskoja hevoskastanjoita,
ovat hauskan piikikkäitä.

Syyshortensia on muhevan komea,pidän siitä. 

Ja ilmeisesti lehtikuusi.

Antoisa työpäivä sai näin mukavan iltapäivän.

Lähtöjä

- Lattiat riisuttu matoista

vene viety talviteloille,

itkisi jos ilkeäisi.

Mykät linnut oksilla

lähtöön valmiina.

Yhdeksän kuukautta niiden tuloon -

----- Helena Anhava -----