Leipomista ja leipomista

Morjensta kaikille sivuillani viihtyneille ♥
Ompa tovi vierähtänyt kun täällä olen nokkaani näyttänyt,
aika vaan katoaa käsistä etten saa mitään kuitenkaan
oikeestaan tehtyä, muuta kuin leipomista.
Sitäpä sitä onkin piisannut kokonen viikonloppu.
Pakastin huutaa tyhjyyttään kun olen noita leipomisia töihin kantanut
on siis aika ollut sitä täyttää välistä.
Olen tehnyt maustekakun ilman munia, jos jotain sellainen kiinnostaa,
se löytyypi täältä,
lisäksi voisilmäpullia ja dallaspullia,
pistämpä senkin ohjeen vielä uusiksi uusimmille ihmisille 
eli Dallaspullien ohje löytyy täältä ,ovat aivan ihastuttavia, ja meinaavat kielen viedä.

Sitten löysin lehdestä vanhan ohjeen ja ajattelin kopasta coctailpullia
tai muffineitahan nuo taitaa olla, porotäytteellä, namskista :P
Taikina on helppo käsitellä ja siitä tulle erityisen pehmeä mikä on mun mieleen.
Poron tilalla voi toki käyttää vaikka saunapalvea, että ei muuta 
kuin kokeilemaan.

Nopsia ovat myöskin tehdä ja ei muuta kuin teen keittoon ja nautiskelemaan.
Coctail muffineiden ohje löytyypi täältä.
Myös glögin kaverina suosittelen
jos vaan se oikea kunnon glögi löytyy.


Tälläistä minä vaan olen touhunnut ,töitä tehnyt
etten kovin ole ulkonakaan kerennyt olla.
Mutta huomenna mennään käymään maalla.
Iloista sunnuntai iltaa ja pysytelkää lämpiminä ja herkutelkaa!

Varikset

Työpaikkani ikkunan alla on elämää.

Silloin tällöin peippoja, 

mutta ne on menneet.

Nyt kovasti västäräkkejä,

näin minä oravankin *lentävän* tien yli

ja puuhun juoksevan 

vinhaa vauhtia.

Pistin kannolle eilen

keräämiäni tammenterhoja

josko oravainen ilmestyisi

niitä popsimaan.

Kyllä se siinä vilisti,

nappasi pari terhoa

ja naama pulleana syöksyi 

lähimpään puuhun

ja häipyi saman tien

enkä nähnyt sen koommin

että olisin kerennyt kuvata.

Ei sen väliä.

Herrat varikset asteli myös arvokkaasti

hätäilemättä

tien yli

ja toinen tutki kannon

päältä

mitäs evästä oli tarjolla.

Keskustelivat siinä

sitten keskenään

niitä näitä :D

Uni

Näin unta, hassua,
ja eläinten ystävänä mielenkiintoista,
no niin no, omasta mielestä,
siksi halusin sitä täällä nytkin vielä muistella.
Olen lukenut blogilukijoitteni kirjoitelmia unista,
ja ehkäpä myös siksi, tahdon kirjoittaa sen blogiini

niinkuin muistiin, kun vielä muistan.

Kaikkihan alkoi noin vuosi sitten kun
meillä oli vielä tuo punainen auto,
ja ajeltiin korjaamolle, 
jonnekin en edes muista minne,

jotain osaa etsimään.
Minullahan oli jo silloin vuosi sitten aina kamera mukana,
minnen menenkin,
ja miehen asioidessa korjaamolla, 
tapasin, ihania koiruuksia ja kissoja.
Nämä *otukset* oli maailman ystävällisempiä eläimiä,
astuin ulos autosta,
ja tämä nuori saksan paimenkoira,
ensimmäisenä tuli mua moikkaamaan, 
ja het perässä muut, 

lopuksi vielä kissakin, itse suloisuus.
Aloin ottaa kuvia,
nuori saksanpaimenkoira oli oikein linssi lude,
ja pää vinossa seurasi kuvaamistani
ääntäkään ei lausuttu,
puolin eikä toisin.
Eläimet antoivat muokata minun
niitten turkkeja,
ja silitellä ihan jokainen.

Oikein kerjäsivät halauksia kaikki.
Jäin jotenkin kaipaamaan noita hauskoja eläimiä, 
ja olenkin ajatellut monesti
mitä heille kuuluu,

mutta nyt tänä aamuna erityisesti muistin heidät....

Siis nyt siihen uneen.

Uneksin että nämä eläimet olivat minulla,
muistin vaalean koiran pehmoisen turkin,
ja kauniin kissan.
Muistin terhakan saksanpaimenkoiran 
ja lappis sekoitus taisi olla tuo musta,
ja nämä kaikki oli minulla,

ihan omiani!

Tytärkin oli unessa ja oli pieni ja hänellähän oli 
oikeesti pienenä
pitkä vaalea taipuisa tukka,
jota letitin kahdelle letille,
niinkuin unessakin,
yhtä äkkiä mustavalkea kissa olikin vauva vielä,
ja syötin sille pullosta maitoa,
kaikki kolme koiraa istuivat rivissä oottamassa vuoroa,
se tuntuu hassulta näin kertoa,
mutta unessa se oli itsestään selvää,
että kaikkia piti ruokkia puollolla kuten kissa vauvaa.
Sittempä ruokin tyttären kanssa niitä vuorotellen.


En minä mitään muista muuta,
mutta uni oli niin elävä,
ja olen paljon sitä aatellut,
olisko kaipuustani hankkia vielä joku eläin,
vai mitä lienee,
pari päivää nyt olenkin ajatellut 
paljon kissan ottoa,
ja käynyt parissa kissa blogissa 
tietämässä ,mitä kuuluu blogien haltijan kissoille.
Luoja päättänee ,
mitä teen kissa mieliteon suhteen..

Niin tai näin,
että tälläinen päivitys tälläkertaa,
pääsivätpä nyt elämäni ihanimpiin eläimiin
kuuluvat muistojeni albumiin näin ollen :D

Kurjet lähtevät pian

Kurkien syysmuutto on alkanut jo elokuussa,
ja jatkuu lokakuulle asti.
Kurki on uljas lintumme,
jota aina keväisin odotetaan
ja syksyisin haikeana katselemme taivaankannelle

kun kurkiauran näemme lentämässä.
Kurjet ilmeisesti pitivät kokousta ja tekivät matkasuunnitelmaa
elosta puidun pellon keskellä.
Kurkien ääntely on jotain sykähdyttävää,
niin syksyistä, 
ja riennän katsomaan ,hiljaa pellon viereen,
ihan hissukseen puitten takaa.
Kurjet huusivat aamupäivän ja kutsuivat tovereitaan
kokoukseen,
olin liikuttunut lähes, 

tämän komean linnun huutoa kuunnellessani.
Lähes sanaton, suurta ihailua tunsin
ja alakuloisuuttakin.
Pihlajanmarjat kypsyy ja kurjet lähtee,
niin tuttua ja niin murheellista,
hiukan ehkä.

Mutta ensi keväänä
samalla pellolla... ehkä näemme...

Komea amiraali

Komea amiraali 

tulitko kertomaan

syksyn tulosta?

Vielä on kesää,

aurinko lämmittää, 

siihen siivin hennoin

istahdit viereeni 

puutarhatuoliin

ja olit niin kaunis.

En unhoita sinua

kuvaasi kannan täällä

muistoissa olet 

pieni ystävä.

Uupunut Moona

Mona on ihan kuitti

tahdoimme kuitenkin ottaa 

sen mökille mukaan,

kun jokapäivä on käytävä

kastelemassa tomaatteja

jotka kilvan auringossa kypsyy.

Kuinka se jaksaakin vielä auringossa maata?

Tosin luulin sen olevan hengetön

kun kääntelin ja vääntelin sitä 

tuossa vuoteella,

ei eväkään heilahtanut,

liekkö niin sikeässä unessa ollut?

Kuitenkin aina

aina

on lähdön aika.

Mää en jaksa nousta!

Tänään

Tänään pidän siestaa,

nautiskelen

ihan omia uusia perunoita maasta,

ovatkin kauniita,

ja kuka se sanoikaan,

että pottuja ei tule jos ei kuki,

höpshöijää

kyllä tulee ja komeita,

yhden ainoan kukan nuo tekivät vaan.

Keräsin minä vadelmiakin

namssista nams,

ja aamulla väännän niistä piirakan

ja vienkin töihin kahvipöytään,

viinimarjoja ja vadelmia.

Siispä vietän siestaa nyt

ja huilaan,

kotia jo tultiin maalta hyvissä ajoin,

ampiaiset kiusaa kovasti

johtuneeko perhosbaaristani,

noita räyhääjiä on terassikin tulvillaan,

ensi kesänä laitan sen kauemmaksi puuhun.

Nyt pari leffaa putkeen

jos jaksaa,

antaa iltapäiväunostenkin tulla

jos on tullakseen.

Kaislikossa suhisee taas

Ja nyt kun olemme palanneet eksoottisten villieläinten 
parista kotoiselle lammelle,
ja venesatamaan, kaislikkoon,
saanen esitellä valppaat emot jotka hellästi 

hoitaa ja suojelee lapsukaisiaan.

Nokikana pesii kuin pesiikin venerannalla,
toisin kuin keväällä pelkäsin,
etteivät olleet tulleetkaan tänä kesänä.
Vaan kyllä ne tulivat, pienokaiset turvaan sakeaan kaislikkoon

ja ruokaa hankkimaan katraalle.

Ilta saapuu,
kaislikossa alkaa suhinat hiipua
ja sorsaperheet käyvät levolle kaislikon suojaan.
Huomenna uusi päivä ja uudet mietteet.

Varis jää vartoimaan puun oksalle

Kaikkialla vallitsee hiiskumaton rauha.
Lempeä heinäkuun loppu.

Suruvaippa

Lempeän tuulen leikkiessä koivunoksilla istahdan hetkeksi keinuun puutarhassani
                    
                  ja siinä se sitten on:
                     ihan lähellä
                     ihan liki
                     my presents
                     lahjani

                     aarteeni


Perhosen siiven kosketus, kertoen:


                 Tässä minä olen

                     oletko kaivannut minua?

Kyllä minä odotin sinua ensimmäiseni, ensirakkauteni
                    kaivattuni!


Päiväni pelastaja tule täällä sinä viihdyt, mettä on runsaasti ja lämpöä auringon!


Hyvää viikonloppua ystävät, lukijani,ihanat ihmiset
pidän taukoa hetken,
huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväksi.

Monan mietteitä

Ja pitkästä aikaa astuu Moona puikkoihin.
Aina yhtä kekseliäs kullanmuru
saa puheenvuoron:

                 - Moona miettii -



Minä täällä hei,
Is the anybody there?

Olen matkalla *akan* luokse mökkeilemään
pariksi viikoksi jälleen,
tuossa tulin pitkin Turun teitä, ei kun olikos se
Jyväskylän tietä,
ja matkalla kiinnitin huomioni tienviittaan

jonne olisin halunnut livahtaa.

Neiti apulaiseni kuitenkin ajoi tuhatta ja sataa etten sopivaan kohtaan kerennyt hypätä.

Aikeeni näkyivät varmaankin ulospäin, kun pysähdyttiin ja takakonttia avasivat, liekkö ajatuksena siirtää minua sen kätköihin höpisemään.
Huokasin helpotuksesta,
taisivat vaan etsiä jotain murkinaa.

Tässä pitää yksin heti olla kun olevinaan lähteevät hurvittelemaan
jonnekin eläinten vankilaan viikonloppuna.
Mutta so, minä nautin kun saan makailla
eikä kukaan ole häiriköimässä kaiken maailman 

imureineen ja ..
Minä haaveilen!

Ja nautiskelen
kuten kunnon kissat vain osaa.
Terveisiä vaan kaikille etenkin Amandalle!

Leppäkerttuja onko niitä?

Kuluneena kesänä olen usein mietiskellyt
missä on leppäkertut, leppäpirkot (Coccinellidae ? )

Nimi leppäkerttu viittaa hyönteisen verenpunaiseen väriin,
sana leppä merkitsi verta vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä
Lisää tietoa täällä

Noh, ajeltiin tässä huviajelua ristiin rastiin
tiistai illan katveessa, ja mies pujahti työpaikallaan käymään,
ja minä tietty jäin tienvarteen kamera kädessä.

Kas, kas mitäs sieltä *koiranputken* kukinnoista löytyykään?
Kauniita punaisia leppiksiä viimein.
Voi, voi sentään, nyt olis pitänyt olla oikea kamera mukana, makro objektiivi,
tai loittorengas vähintään 
vaan väärä kamera mukana, ja lähikuvat jäi ottamatta.

Mukavaa *pikkulauantaita* :)

Ja kiitos Mannalle vinkeistä,
loittorengas siis päätettiin ottaa  ja se on nyt tilauksessa,
samoin telejatke
huutonetistä edullisemmin,
ootellaan pian tuleviksi.

Mustia ja vaaleita rastaita

Tuossa ihan n. kolmen metrin päässä
on se mustarastas mistä olen kertonut.
Toinen vaalea rastas hakee antamani leivät heti talteen.

Mutta tämä mustarastas,
mitä ihmettä se touhuaa?
Ollaan tuohon tammenlehtiä haravoitu sivuun metsän rajalle
ja tämä hassu mustarastas
ihan hiljaa siinä peuhuaa.
Myllää itselleen kuoppaa,
kääntyilee ja vääntyilee
ja välillä kurkistaa : näinkö minä?

Kyllä näin ja naurattaa sen touhut
yksinäinen näyttää olevan ja kuten aiemmin kerroin
aika rohkea.
Kumpa se laulaisi minulle vielä iltasoittoaan,
mutta ei se laula.

Ilmeisesti se pesee itseään,
mukavasti pyörähtelee,
ja vaalea rastas katsoo tummin silmin kaempaa nurmella.
Olen aika hiljainen kun yksin olen täällä
ehkä ne viihtyy
kun en pidä meteliä
istun vaan ja katselen ja kuuntelen.

Ja vielä pieni huomautus,
tuo vaalea osoittautuikin
laulurastaaksi,
aikamme sitä tutkailtuamme
ja vertaillen.
Selvä laulurastas, joka tänään hyppi oikein rinta korkealla, kun istuttiin terassilla melkein liki, että katsokaa:
Minä en olekaan mikään tavallinen rastas, vaan laulurastas katsokaa vaikka!


Siinä se hyppii pihassa ja joka päivä ihan,
kuusikko on vieressä ja siellä lienee asustaa sopusoinnussa vanhan mustarastaan kanssa.

Soudellen leppoisella rannalla

Ei koskaan niin kiire mökillä
ettei järvelle ennätä
no niin jos vain sää sallii.
Rannalla on mukavaa elämää kaislikossa
kaikenlaista vipeltäjää järvenkin pinnalla menee menojaan.

Sudenkorentoja , neidonkorentoja...
Valkoiset lumpeet ovat yhä nupulla.
On aivan tyyntä
leppoisaa soutajan soudella.
Pikku mökkimme tuolla ihan  taustalla(kun klikkaat kuvaa saat sen isommaksi) odottaa kotiin palaajaa, Moona ei siellä vilkuta,
kuten Amanda (famulle terveiset)mutta, siellä se on, ihana mökkimme!

Rannalla kasvaa mesiangervo joka tuoksuu mukavasti
kun nousemme veneestä.
Hiekkatiellä kotiin soutelun jälkeen komeat nokkosperhoset kieppui
kameran ja hietikon väliä 
ja antoi nuo jonkinlaisen kuvankin ottaa.
Kyllä kesä on ihanaa aikaa!