Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥




 

Mennyt päivä ♥

Aurinko paistaa täydeltä terältä
leipomiset on leivottu
ja vieläkin aurinko paistaa.
Nyt nämä lähtis kyllä ulos makkaranpaistoon!
Ensimnäiseksi tuli mieleen Lohilampi
ja sitä kohti suunnistettiin,
Mutta perilläpä tais olla hirviporukkaa
liikkeellä, vaihdetaan maisemaa,
ei muuta kuin taas Koskensaaren laavua kohti!

Kävipä tuuria,
täällä ei ollut ketään,
näin kauniina päivänä nämä laavut on usein
varattuja,
ja me halutaan olla rauhassa joskus.

Ei muuta kuin pökköä pesään, 
elikkä tällä kertaa nuotioon,
Matti Mainio pistää hakaten halkoja!

Siinä halkojen saadessa kipinää ja alkaen savuta
päätän kierrellä vähän niemen kärkeä.

Ei ristin sielua,
ei puussa ei maassa
ihan autiota ja hiljaista
on käpötellä rannalla kuljeksivaa luontopolkua pitkin
niemeen kallioille.

Sieltä huiskuttelen nuotion pitäjälleni
sinne asti näkyy kalliolta kyllä.
Järvituuli hyväilee hiuksiani leppoisasti

ja käännän matkani takaisin.
Kuvaan kärpäsieniä, taas,
kaksin aina kaunehimpi.
Keräämään en ala yhtään mitään sientä.

Karvalaukkuja muutama

kangassieniä

Laavulla paistellaan makkarat
hyvää kunnon jauhomakkaraa

Aurinko siivilöi kauniisti 
nuotiommme savut.

Pidän savunhajusta,
mutta miksi se aina silmiin tuppaa
vaikka kuinka vaihdan paikkaa.
Iltapäivä tässä viuhahti jo iltaan
tulomatkalla vilkaistaan auringon laskua

vähän toisessa suunnassa.
Kaikki kuvani epäonnistui,vain
tämä yksi oli kelvollinen,
mutta sillä ei ole väliä,
oli vaan hyvä olla :)
Ja tämä hyvä päivä oli sunnuntai.