Kohti Uutta Vuotta ♥

Kuva napsattu 28.12.2011 ,että eipä lunta näy, järvetkin jäätä odottelee,

ja ehkä miekin hiukan, onhan sentään talvi!

Kuinka teilläpäin, onko jäätä näkynyt?

Ja sitä aurinkoa, tämä olikin pitkästä aikaa kaunis aurinkoinen päivä täällä,

tänään on taas harmaata, normaalia.

Oikein hyvää loppuvuotta hyvät ihmiset

ja antoisaa ,parempaa Uutta Vuotta 2012 ihan kaikille!

Lukijoilleni kiitos kuluneesta vuodesta 

♥

Valkoiset krysanteemit

Ikävän nyt kerron teille...
Niin siinä tänään sitten kävi,
että pikku piipertäjä urpiainen ei selvinnyt,
suruviesti tuli kaupassa ollessani.
Lintupieni ei nähnyt tulevaa kesää. 

Minä kun oon tämmönen,
vedet tuli silmiin
ja oli pakko kaupasta pois lähteä.
Olin kovin apea
siinä mietittiin mitä tehdään,
ajeltiin taas niitä näitä yritettiin kuvailla,
ja päädyttiin lintujen ruokintapaikalle
missä yritän harjoitella aina tuota
pikkulintu kuvausta.

Siinä innokkaat tintit tulee syömään

ja vihervarpuset,
jotka aina siinä käy,ei koskaan ketään muita,
Paitsi kerran oli sorsa!
Ihmeitten ihme, ette ikinä arvaa!

Kuka se tämä oli?
Voi ei, ikkään en ole nähnyt urpiaista noin läheltä, 
kuin mitä nyt eilen.
Mutta siinä se katsoi minua ruokaa suussa,
hetken,
ja katosi,
kuin ei olisi koskaan siinä ollutkaan.
No, kummasti minulla jotenkin silmät alkoi
loistaa, näin kertoo Matti,
ja apeus katosi.
Tuliko väsynyt eilinen lintu 
jotenkin mieleen
jollekin, minulle tuli,
kuin se olisi kertonut jotakin
tämä tapaus.
Päätellä voi mitä tahansa...
Mutta sittenkin, tahtoiko kertoa toisen linnun
muodossa ,että kaikki on hyvin ♥

Minun oli ihan pakko kirjoittaa
ja kertoa tämä tarina.
Että muistaisin nämä kaksi
päivää, ja muistaisin ruokkia
lintuja.
Kukkaset ostin kaikille pikku piipittäjille
varsinkin urpiaiselle ,ja tiedättekö,
sekin näyttää olevan tuo kukka kimppu kuin sydän,
siksi tein sydän himmennyksen siihen.

Talven morsiamet

- Matka halki talvimaiseman

yhtä hääjuhlaa:

huurrehuntuiset

talvimorsiamet

tanssivat tienvarsilla

kuurankukkia käsissä -

----- Tuntematon -----

Oranssi päivä

Tänään minusta kaikki näyttä ihan oranssilta.
Pääsin hetkeksi ihailemaan ulos tätä näkymää.

Auringonnousun riemua ja leikkiä pilvien kanssa.

Lokki yksinäinen miettiii tulevan talven selviytymiskeinoja.

Auringon osuessa puihin maailmaa näyttää oranssilta.

Virtaava Kymijoki syksyn riemukkaiden puiden seurana.

Kaunein silta kylpee auringossa ja virtaavassa joessa.

Taivaalla koneet leikkivät,
eli hiukan sinistä joukkoon. 

Mökille vielä

Matin kanssa tuumailtiin taas
minnepäin sitä lähdetään sunnuntai ajelulle
no mökillehän sitä
samalla saa pieniä askareita siellä tehdä olevinaan.

Tie mökille on keltainen
hauska, puut tupsauttaa lehtensä eteemme
kun käännymme pihalle.

Tammi on jo kellastunut myöskin,
pitää haravoida varmaan ennen lumia
luulen niin.

Istutin hiukan humalaa kuunliljan kupeelle
hyvin se siinä pärjää.

Kurkkuyrtti  kukkii iloisesti krassin vieressä.
Maisema järvelle on muuttunut myös keltaiseksi.

Pihakeinu jäi maalaamatta
vaan olkoon,
ennättää sen ensikesänä.

Ei kuulu lintujen lauluakaan,
mustarastas, pihalintumme
näyttäytyi Matille kuusikossa.

Hei vain, mustarastas,
toivottavasti nähdään ensi keväänä
kun pälvet sulaa
kuusikko tuoksuu
palaamme sinua katsomaan
kuinka olet pärjännyt talven tuiskuissa
vai lähtenetkö vielä muille maille?
Kuva mustarastaasta kesällä otettu,
pihalintuni iloinen.

On hyvästien aika myös mökille,
rakkaalle maisemalle!

Iloa luonnosta

No olipa kiva päivä ihan tämäkin,
vaikka niin harmaalta kaikki näyttää
aamuisen väsyn vuoksi,
kun kaiken lisäksi vielä hiirikin
alkoi temppuilee,
että melkein lensi nurkkaan
vaikken koskaan *eläimiä* kiusaakaan.
Sain ihan uuden kauniin punaisen (ei pinkki :()
hiiren, langattoman ja niin käteeen sopivan
että huhheijaa ♥
Tytär ilostutti Monan ja Cokon kuvilla
meilissä,
laitan niitä joku päivä ilahduttamaan teitäkin
rakkaat ihmiset.
Jälleen kerran suunnistimme Matin kanssa
hieman happihyppelylle luontoon,
osittain toki autolla tuota matkaa taittaen.

Ajeltiin ristiin rastiin outoja polkuja
ihan minne sattuu
ja loppupelistä löysimme itsemme Lusista,
se on pienoinen paikka tässä ihan lähellä.

Ette arvaa,
miten nautin puista,
siis kultaisista puista,
lehtikuusista ja koivuista ja muista puista,
ne on juuri nyt upeimmillaan
ainakin pikku retkemme varrella ♥

Sitä ei kerro kameran kuvat,
miten livenä on niin uskomattoman kaunista,
metsäteillä mitä ajelimme,
rannoilla,

missä jalkailtiin.
ihastuttavaa, sen tietää vain
se joka nyt liikkuu noilla uskomattoman kauniissa
maisemissa.
Vaikkei aurinko paista
eihän sekään aina jaksa,
on upeita nuo puut,
en koskaan lakkaa 

ihastuneena rakastamasta
ajatelkaa..
keltaisia koivuja kuin kultaa
uskomatonta ja ihastuttavaa.
Ja katsokaa tätä
pikku mansikka eriväreissä,
minä pidän tästä ainakin :)



Kylläpä tunsin piristyväni taas
kuin taikaiskusta ♥

Ihanaa lauantai iltaa
hyvät ihmiset ♥

Sumun jälkeen

Sumuvaippa 
peittää mökillä pellot ja maiseman järvelle.

Sumu on harmaata ja salaperäistä 
pienet puput varmaankin pitää sumusta
saavat ilakoida pellolla huoletta
kenenkään näkemättä
mutta tiedän ,että niitä siellä oli.

Kävelen mökkitietä rannalle
ja kuulen nimittäin kahinaa pellolla, 
vaikka näkyvyys haittaakin, joku siellä vipeltää.

Mutta sumun päivän mittaa hälvetessä

paljastuu monet ihanat hämähäkin seitit
ja kostean maiseman salaisuudet.

Kuvaan viimeisiä maisemia sumussa,
huomaan että ompa tinttikin päässyt
ihan vahingossa kuvaan,
sitä parempi.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä
minä näen nämä pienet asiat ,seitit,
puut ja pensaat kauniina.
Kuin hopealankoja keijut ovat usvassa kutoneet 
tammen oksille.

Auringon sopivasti osuessa moni taideteos paljastuu
luonnossa, ihan hetkiseksi vain
hetken päästä näkymät on jo poissa

vai olivatko ne harvaa vain?
Pimeästä minä en pidä,
on aika pakata kimpsut ja kampsut
ja palata kaupunkiin ,
huomenna alkaa taas arki.
Muistellen näitä salaperäisiä hetkiä
usvan jälkeen ,me taas jaksetaan
eikös vaan?

Värien leikkiä

Tänään ei aurinko tahdo 

lainkaan näyttäytyä,

mutta sen uhalla 

tuumattiin vähän ostosten lomassa

pyöriä pitkin Heinolan

kaupunkia

ja rantoja.

Citymarketin parkkipaikan

koristaa kauniit eriväriset vaahterat,

punaista

keltaista ja vihreää.

Ajellaan hissunkissun rannalle

vanhan pesulan luokse

jossa jopa minäkin olen mattoseni pessyt,

siitä ei ole kuvaa näköjään,

mutta väriloisto pistää muuten vaan kuvaamaan

kaikenlaista.

Portaat jonnekin

en edes tiedä, minne nuo vie.

Tiedättekö, Heinolan kuvatuin paikka

on suurinpiirtein tämä:

Jyrängön rautatiesilta

joka rakennettiin 1932

se ompi 340m pitkä,

siltaa kannattavat graniittiset

siltapilarit.

Kauneimpia paikkoja sanovat

täällä asuneet.

Villiviini koristaa ajotietä,ne ajavat

tuolla ylhäällä,

kun minä tepastelen villiviiniä ihaillen

alhaalla.

Vielä siltakuva toiselta puolelta,

vanha silta on uuden takana tuolla,

tuosta etummaisesta ajetaan

vaikkapa mökille :D

Kun hiukan kävelee rannalla olevaa

puistoa kohti,

huomaa Heinolan melkeimpä tunnusmerkin

vanha kaivo.

Kaivo on mukavasti venesatamassa

mikähän lie tarkoitus

liekkö vedenantajana venemiehille,

mutta pidän siitä.

Tässäpä tämän päivän antia

olen näköjään koukussa postauksiin.

Vaan eipä liene paha asia...

Värikkäitä puita ja iloa viikonlopulle

Aivan ihanaa tämä aika alkaa olla
menneen kesän kaipuu on kaikonnut,
syksy on upea,
ja nautin siitä!
Iloa löytyy pienistä asioista,kuten :

Pihlajan värikkäistä marjoista ♥

Vaahteran värjääntyneistä lehdistä ♥

Ja tämäkin on kaunis, nimeä en tiedä ♥

Ruusumarjat houkuttavat poimimaan ♥


Mutta ihanaa kun on viikonloppu!
Voidaan vähän huilata
ja kaikkein ihanin asia tulee tässä :
Tyttäreni kaunokainen ja komea sulhasensa 
ilahduttavat meitä vierailullaan mökillä!
Ja siinä sitten mukana tulee tietenkin Moona!

Oletteko kaivanneet Moona kissaa?

Ja lisäylläri odottaa meitä mökkiintyneitä:
Monan seuralainen, jo täällä aikaisemminkin
vilahtanut koiruus Choko saapuu ensi visiitille,
koira on tuon edellä mainitun sulhasen vanhempien.
Mökkeillään,sieniä katsastetaan ja puolukoita,
lämmitetään saunaa, ja poltellaan ulkotulia,
toki myös sisällä kynttilöitä ja takassa odottaa 
valkea matkalaisia.


Ilo on ihana asia, siitä me saadaan voimaa ♥ ♥ ♥