Aikaisin aamulla herään keitän kupposen teetä ja istun koneelle.
Kierrän parit yhteisöt läpi ja siinä vierähtääkin tovi.
Päivä alkaa sarastaa, ja katselen työpöytäni yli ikkunasta ulos.
Aamuaurinko tervehtii minua ikkunan takaa, upeana, ihmeellisenä, vaikuttavana.
Päätän ottaa kuvan, ulos en ennätä, pukemiseen menee aikaa näin taas pakkasen kiristyttyä.
Siis ruudun takaa, aamuaurinko:
Pakkanen päätti sitten luovan tauon jälkeen kiristyä oikein reippaasti.
Mittari näyttää -17 kun eilen oli -4.
Mietin lintuja, pikkuisia ,poloisia, miten rankkaa tämä kylmä vihainen talvi on heille.
Ja päätän päivällä lähteä taas Kymijoen rannoille tilannetta katsastamaan ,leipä ja siemenpussin kera, kameranikaan ei edes siitä reissusta pakkasella pidä, mutta saa totutella matkaan.
Mutta ilon aiheita löytyy , ajatellaan hetki haaveissa eteenpäin,
tiesin, että jo kuukaudenkin kuluttua tästä päivästä, saattaa ensimmäiset rohkeat peipot
tulla pitkältä matkalta kotiin, tänne hyytävään Suomen niemelle.
Silloin mennään kevättä kohtipikku askelin.
Kuutamoko lie tekee ajatukseni levottomaksi, ja tuntuu että täytyy päästä lähtemään jonnekin, ehkä vaan ihan luontoon kauemmaksi.
Piristykseksi lopuksi ,pisara iloa ja kevät mielessä, kukkii hentoinen esikko.
Kuin kyynel esikon terälehdellä.
Hyvää päivää teille ystävät,tuttavat, kaikki lukijani ja satunnaiset virailijat.
Kierrän parit yhteisöt läpi ja siinä vierähtääkin tovi.
Päivä alkaa sarastaa, ja katselen työpöytäni yli ikkunasta ulos.
Aamuaurinko tervehtii minua ikkunan takaa, upeana, ihmeellisenä, vaikuttavana.
Päätän ottaa kuvan, ulos en ennätä, pukemiseen menee aikaa näin taas pakkasen kiristyttyä.
Siis ruudun takaa, aamuaurinko:
Pakkanen päätti sitten luovan tauon jälkeen kiristyä oikein reippaasti.
Mittari näyttää -17 kun eilen oli -4.
Mietin lintuja, pikkuisia ,poloisia, miten rankkaa tämä kylmä vihainen talvi on heille.
Ja päätän päivällä lähteä taas Kymijoen rannoille tilannetta katsastamaan ,leipä ja siemenpussin kera, kameranikaan ei edes siitä reissusta pakkasella pidä, mutta saa totutella matkaan.
Mutta ilon aiheita löytyy , ajatellaan hetki haaveissa eteenpäin,
tiesin, että jo kuukaudenkin kuluttua tästä päivästä, saattaa ensimmäiset rohkeat peipot
tulla pitkältä matkalta kotiin, tänne hyytävään Suomen niemelle.
Silloin mennään kevättä kohtipikku askelin.
Kuutamoko lie tekee ajatukseni levottomaksi, ja tuntuu että täytyy päästä lähtemään jonnekin, ehkä vaan ihan luontoon kauemmaksi.
Piristykseksi lopuksi ,pisara iloa ja kevät mielessä, kukkii hentoinen esikko.
Kuin kyynel esikon terälehdellä.
Hyvää päivää teille ystävät,tuttavat, kaikki lukijani ja satunnaiset virailijat.
♥