Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥




 

Kosken pauhua

Hupsista heijaa

niin se vaan aika karkaa käsistä

ja on kulunut joku päivä viimeisestä

postauksestani.

Kiitokset ihanat ihmiset taas lukuisista 

kivoista kommenteista

ne ilahduttaavat päivää,

ja ojennan teille ruusukimpun! 

Ulkona on pyöritti,

enemmän ja vähemmän ajeltu

ympäri seutukuntia.

Eilen ajeltiin Rievelinmutkaan

tutkiskelemaan

löytyisikö koskesta jääkuvia,

.

näimpä kävi ,että kaunis koski 

olikin jo kauttaaltaan sula

mutta komeat kuohut

yritin vangita tavan kameralla

Tälläistä sain sitten aikaa,

ei kummoista mutta 

tervehdys teille kosken ääreltä. 

Nyt aurinko paistaa taas ,kuten eilenkin

on päästävä ulos

mutta illemmalla

tulen teitä moikkaamaan,

ja tietämään mitä teille kuuluu.

Leppoisaa sunnuntaita!

♥

Sunnuntain mietteitä

Hei vaan kaikki kivat ihmiset ja kiitoksia monista kommenteistanne
myös luontoblogeihini.

Nyt on kevättä kovasti rinnassa
ja pitkälti luontoblogeja tulee päivitettyä vaan ja enemmänkin
kevään edetessä.
Harvennusta tulee kevään mittaan muutoinkin blogittelussani.

Kaikkihan tietää miten paljon on askareita kevään tullen.
Vaihtelen juuri parasta aikaa multia kasveihin,
selkä vääränä ,joten pitää välillä huilata.
Verhot pitäs vaihtaa myös  nuo tummat tuossa saniaisen vierellä
on kauniit mutta kevääksi hentoiset vaaleat on jo mielessä.

Kohtalonköynnös on innokas ja kasvanut koko talven
ja pyörittelee itsensä kohti kattoa
saniaisesta tukea ottaen.
Siinä on myös kukkia ollut koko ajan.
Toinen saniainen viihtyy puolivarjossa.

Mullan vaihto ei todellakaan ole lempipuuhiani.
Mielessä on ilahduttava asia koko ajan
ja odotuksen tunne:
Joka kevät vuokraamme piilopirtin luonnon helmasta,
tuosta muutaman kymmenen kilsan päästä.

Kuva vuodelta 2008, kun olimme ekaa kertaa keväällä.

Odotus palkitaan ja ensi torstaina pääsemme jälleen
aloittamaan mökkikauden,
ensin tälle 'kevät' mökille sitten 'omalle' toukokuussa.
Matkaamme tuolle 'kevät' mökille siis torstaina
ja palaamme sunnuntaina kaupunkiin.
Arvatkaa onko ihanaa päästä 'tuulettumaan' täältä kivikylästä,
kerrostalo elämästä ja viidennestä kerroksesta
josta ei näe kuin puitten latvoja...

Asiasta toiseen, ajeltiin taas niitä näitä tässä pari päivää sitten
osuimme Karankamäelle, tuonne Mäntyharjun kupeelle
ja kuvailin näitä kivoja jokia

paikallinen ystävällinen asukas tiesi kertoa
että joessapa uiskentelee aikamoinen vekkuli
elikkä saukko!
Ei tämä vaan meille näyttäytynyt  mutta eikös ole kiva virtaava joki,
näitä minä rakastan!

Kivoja jälkiä oli joku käpältänyt jään reunalle,

saukko se kuitenkaan ei noita jälkiä ole jättänyt,
vaan joku toinen piipertäjä, ehkäpä minkki,
tunnistaako joku jäljet?
Tälläisiä mietteitä tänään ja minä jatkan kukkien kanssa pelaamista
ja ehkäpä vaihdan ne verhotkin,
mielessä tuleva mökkireissu.

Iloista sunnuntaita hyvät ihmiset!
Ihanaa kevättä ja leppoisia aurinkoisia päiviä.


T Seijastiina

Hei taas koskikara!

Kiitoksia teille hyvät lukijat,satunnaiset vierailijat monista mukavista viesteistä.
On ilo avata kone ja blogi ja arvailla kuka on käynyt kommentoimassa.
Tänään aurinkoinen ei kuitenkaan viihtynyt pakkastaivaalla,
näyttäytyi ja sulkeutui pilvi verhon taakse,
vaikka aamusta lupaili muuta.

Kovin aikaseen ei päästy kuitenkaan liikenteeseen
Eli harmaaksi veti tämänkin päivän.
Yhtä kaikki matkaan miekkosen mieli tekevi.

Miekankoskelle koskikaraa tietämään taas, tuonne noin 45km:n päähän,
matkamme siis vei.

Kyllä se on sanottava, ei minusta ole lintukuvaajaksi, 
varvas on kipeä, ei voinut raahautua lumihangessa pitkiä matkoja.

Kovin lähelle ei anna tämä pariskunta minun tulla.

Joten jäin enimmäkseen kuvailemaan maisemia ajotieltä,
sillan päältä.
Mutta täytyy edelleen olla sitä mieltä
että on erikoisen mielen kiintoinen lintu  ja Seijastiinan mieleen erikoisesti.

Kova on sukeltelemaaan ja viuhakka liikkeissään muutenkin.
Kovasti jotain ruokaa tuntui löytyvän linnuille ,
asettuivat jään reunalle sitten aterioimaan,

toinen toiselle puolen siltaa ja toinen toiselle ,jään reunalle.

Hyytävä kylmyys tuli avonaiselta virralta,
pikku pakkanen nipisteli sormia,
vielä saamme kevättä ootella.

Mukava jos linnut pesiytyvät koskelle iloksemme,
voimme käydä moikkaamassa jälleen keväämmällä.

Koskikaraa tietämässä

Niin sitä vain tuli taas yli sata kilsaa
lintujen perässä, etten sanoisi juostua,
kun tuntui siltä
että on lähdettävä tienpäälle
ja tälläkertaa hyisen veden lintu mielessä.

Tiemme vei pitkän matkan kautta poiketen 
koskia selaillen,
ja taas siinä niin kävi,
että täältä lähempää lintu perheineen lopulta vasta löytyi.

Mutta eipä voinut tietää.
Siis me oletimme ,että niitä oli ainakin kolme
no ainakin kaksi sujahteli 
ja uiskenteli hyisessä koskessa.

Miekkakoski tuttu paikka,
siellä nähtiin ekat kanadanhanhetkin viime keväänä.
Nyt sinne oli asettunut myös koskikara perheineen,
tiesi mies paikallinen olija kertoa.

No nyt sitä olisi taas ollut se kaukoobjektiivi paikallaan
se kunnon objektiivi.
Linnut ei antanut tulla lähemmäksi yhtään enää.

Voihan harmitus.
Mutta jotain sain muistoksi reissulta kuvien myötä sentään.
  Hyiset on linnuilla asumukset ja ei paljon
päätä palella kun sukeltelivat koskessa. 
Koskikarasta linkki ohessa :  Koskikara
Palaamme vielä!
Kun kevät väläyttää hiukan lämpöään,
NYT
oli hiukan viileä reissu, 
että peti ja lämmin peitto veti puoleensa kotiin tultua.
Toisessa blogissani, myös koskikarasta päivitys.

Jäätaidetta luonnosta ♥

Pieni pakkanen tänään tosin enää -6
toissapäivänä kuvien oton aikaan -8
Pistetäämpä auto lämpiämään muistoissa
ja palataan sunnuntaihin.
Raitis ilma suorastaan kutsuu
aamun leipomusten jälkeen ulos
sinne koskelle
minkä saniaiset kesällä vehreinä reunustaa.
Ihanat kosket viehättää minua
ja pistämpä tännekin blogiin muutaman kuvan
ihan huvikseni vain,
no ensin se kesäinen kuva...

Sitten siirrytään tähän aikaan.
Täällä minä viihdyn
koskien ja veden solinassa ja pauhussa

mikä ihmisen mieltä niin vetääkin puoleensa 
nämä ihanat paikat ♥

Kallioilta valuvat vedet jäätyneet tuo jotain

jännää mieleen, en edes muista mitä...
Pidittekö te lempipaikastani?

Kohti Repovettä

Jo keväästä asti minua on kiehtonut
lähteä pikku retkelle Repovedelle,
kauniiseen kansallispuistoon.
Nytpä sitten päätimme tuumasta toimeen
ja ottaa hieman etäisyyttä kotioloihin.
Onhan tuonne matkaa,
mutta auto kulkee  ja ainahan me ollaan innokkaita
ajeskelemaan ympäri *kyliä*
joskus etemmäs joskus lähemmäs,
ja nyt tuli matkaa pyöreesti 190 km mennen tullen.

Minäkin jopa reipastuin ja sain uutta voimaa
jaksoin jopa kävellä parkkipaikalta riippusillalle
edestakasin noin 2 km.
Ja tässä ilman turhia pulinoita:

Kouvolantie/ Repovesi/ Woikoski/ Mäntyharju/Kuortti/ Heinola

Joutsenia pellolla

Kantokoski


Silta 

Elvingin torni

Riippusilta

Maisemia

Pitkospuut

Täällä rannalla juotiin kahvit kotimatkalla tuulista oli!

Mustia lehmiä tuijotti tiiviisti minua kun pysähdyimme...

Ja mustavalkea lehmä

Levähdyspaikka koivun katveessa

Kotiin on hyvä tulla, lyhty toivottaa meidät tervetulleeksi pihassa.
Ja kyllä minä voin hyvin kaiken tämän jälkeen,
villaa oli yllä ja alla...

Lisää kuvia huomenna matkan varrelta Blogissani:
Vuodenajat valokuvin ♥