Sunnuntain mietteitä

Hei vaan kaikki kivat ihmiset ja kiitoksia monista kommenteistanne
myös luontoblogeihini.

Nyt on kevättä kovasti rinnassa
ja pitkälti luontoblogeja tulee päivitettyä vaan ja enemmänkin
kevään edetessä.
Harvennusta tulee kevään mittaan muutoinkin blogittelussani.

Kaikkihan tietää miten paljon on askareita kevään tullen.
Vaihtelen juuri parasta aikaa multia kasveihin,
selkä vääränä ,joten pitää välillä huilata.
Verhot pitäs vaihtaa myös  nuo tummat tuossa saniaisen vierellä
on kauniit mutta kevääksi hentoiset vaaleat on jo mielessä.

Kohtalonköynnös on innokas ja kasvanut koko talven
ja pyörittelee itsensä kohti kattoa
saniaisesta tukea ottaen.
Siinä on myös kukkia ollut koko ajan.
Toinen saniainen viihtyy puolivarjossa.

Mullan vaihto ei todellakaan ole lempipuuhiani.
Mielessä on ilahduttava asia koko ajan
ja odotuksen tunne:
Joka kevät vuokraamme piilopirtin luonnon helmasta,
tuosta muutaman kymmenen kilsan päästä.

Kuva vuodelta 2008, kun olimme ekaa kertaa keväällä.

Odotus palkitaan ja ensi torstaina pääsemme jälleen
aloittamaan mökkikauden,
ensin tälle 'kevät' mökille sitten 'omalle' toukokuussa.
Matkaamme tuolle 'kevät' mökille siis torstaina
ja palaamme sunnuntaina kaupunkiin.
Arvatkaa onko ihanaa päästä 'tuulettumaan' täältä kivikylästä,
kerrostalo elämästä ja viidennestä kerroksesta
josta ei näe kuin puitten latvoja...

Asiasta toiseen, ajeltiin taas niitä näitä tässä pari päivää sitten
osuimme Karankamäelle, tuonne Mäntyharjun kupeelle
ja kuvailin näitä kivoja jokia

paikallinen ystävällinen asukas tiesi kertoa
että joessapa uiskentelee aikamoinen vekkuli
elikkä saukko!
Ei tämä vaan meille näyttäytynyt  mutta eikös ole kiva virtaava joki,
näitä minä rakastan!

Kivoja jälkiä oli joku käpältänyt jään reunalle,

saukko se kuitenkaan ei noita jälkiä ole jättänyt,
vaan joku toinen piipertäjä, ehkäpä minkki,
tunnistaako joku jäljet?
Tälläisiä mietteitä tänään ja minä jatkan kukkien kanssa pelaamista
ja ehkäpä vaihdan ne verhotkin,
mielessä tuleva mökkireissu.

Iloista sunnuntaita hyvät ihmiset!
Ihanaa kevättä ja leppoisia aurinkoisia päiviä.


T Seijastiina

Sadepäivä

Sadepäivänä on mukava tehdä sisätöitä,

leivoskella, lukea,

katsoa hyvää leffaa.

Sade tuntuu mukavalta

kuivan kesän jälkeen

ja sateen jälkeen paistaa aina aurinko

kuitenkin, joskus ainakin.

Minä en leivo tänään, en lue

enkä jaksa katsoa leffojakaan,

hoivailen viherkasvejani

Kiinanruusu tekee kukkasensa

ikkunaan päin,

etten saa kuvattua,

kuin tämän yhden!

Kumipuu kasvaa vahvoin varsin,

täytyykin ostaa merilevää

näin saan kiiltävät lehdet.

Marraskuun kaktus, vai mikä

pääsiäiskaktus tuo nyt on

on viettänyt maalla

tammen oksalla kesänsä

ja odotankin sen kukkivan reippaasti.

Saniaisilta terveiset

molemmat voi hyvin ja paksusti.

Ensi viikolla jatkan kukkien käsittelyä

jos nyt kuitenkin katsoisi

poliisisarjaa

illan tummetessa.

Huonekasvien huolenpitoa vaihteeksi

Nyt on aika kiinnittää 

minun huomioni rakkaisiin

huonekasveihin,

kun mökillä on suurin osa 

ensi kesän kasveista saatu maahan.

Viherkasveja minulla onkin,

kuten Matti väittää, 

vähän liikaakin.

Minulle se on luontoa ympärillä,

viherkasvien kasvatus,

talven ilo

kun muita kasveja ei juurikaan ole,

kuten hyvin sen Suomalaisena

ymmärrämme.

Ostin lisää yhden,

ihan pienen.

Kahvipensas on kiva

minulla on ollut aiemminkin

mutta muutossa kaukaa se kuoli.

Kuparilehti se vaan jaksaa kukkia

lehdet hehkuu auringon valossa

kylpien kuin kuparia.

Tein minä suursiivousta hiukan

rankemmalla kädellä

kotipuutarhassani

ja pari juorua pääsi roskiin,

harvennusta pitää tehdä vieläkin.

Palaan tähän asiaan myöhemmin

uudestaan,

nyt mukavaa sunnuntai iltaa kaikille

ja alkavaa uutta viikkoa,

jaksakaa

ja voikaa hyvin

♥

♥

Viherkasveja riittää yhäkin vaan...on niissä työtä.

Pitkiä anopinkieliä löytyy kaksi. Ovat vaivattomia. Yksi Sant Paulia tykkää kukkia aina vaan, toiset 3 on jo lopettanut sen touhun. :) Lisäksi ikkunapuutarhastani löytyy äkäinen Vanhapoika ja eräs rotkula, minkä nimeä en tiedä edes,otan siitä kyllä selvän. Minulla onkin noita viherkasveja, liekkö se kaipuuta luontoon, mikä on minulle kovin tärkeä. Ovat vähän niinkuin korvikkeita, tässä kivikylässä. Hyvin nuo viihtyvätkin luonani aina, eikä koti olisi minulle koti, jos siellä ei olisi kasveja. :)

Paksujalka tekee kauniita lehtiäkin, eikä vain pistele minua. :)

Lepoapila kukkii vielä hentoisin kukin.

Toinen limoviikuna makuuhuoneessa.

Kultaköynnös on muutaman metrin pituinen. Nurkalla Rönsylilja (Harha-askel). Kaikki ei mahdu ikkunan eteen, on kohdistettava kukkavaloja niihin. Tyttären kuva peittyy kohta kasvien taakse.

Pääsiäiskaktus kukkii keväällä lilan värisin kukin. Pienemmässä on kyllä nuppuja, jos se onkin muuttunut marraskuunkaktukseksi. :)

Jukkapalmuja 3, erikokoisia, helppoja ovat.

Viherkasveja jälleen

Punertava juoru kasvaa jännästi ylöspäin amppelissa. On vaivaton ja innokas kasvamaan. Ei muuta kuin oksan tökkää multaan ja kohta on valmis kasvuun. Sen edessä näkyy vähän Appelsiinipuuta, jonka kasvatin siemenestä. Leikkasin kesällä, kun alkoi olla pituutta. Haarottui kivasti. On jo kolmevuotinen ainakin. Joo, ei nämä tähän lopu vieläkään....:)

Pylvästyräkki on välillä minulle kovin pisteliäs. Se on kohta 2 metrinen. Toinenkin on, se kasvaa leveyttä.

Lohikäärmepuut tykkään valosta, minulla ei viihdy varjossa ainakaan. Jotkut sanovat traakkipuiksi, minusta mukavampi nimi on Lohikäärmepuu. Edessä Anopinhammas.

Kliivia ei tahdo vaan kukkia, ei edes kesällä. Ensikesänä kiikutan sen mökille, saa olla ulkona siellä, kunnes alkaa jotain tapahtua. Kuulin jostain, että ulkona olo kiihottais Kliivia kukkimaan. :)

Viherkasvini

Kohtalonköynnös peittää lähes koko ikkunan, joka syksy mietin, raaskinko sitä leikata. Ehkä jätän sen kevääksi. Vielä on monet kukat käsiteltävä, jätän loput kuitenkin huomiseksi. Näissä riittää taas tälle päivälle käpälöimistä.

Peikonlehtikin odottaa toimenpiteitä, lehdet on kasvaneet kesällä antoisasti. Huomenna ostan isomman ruukun. :)

Limoviikuna ja toinenkin odottaa myös piristystä, pistämpä ne suihkuun. :)

Kumipuuni (Fiikus) odottaa kiillottamista.

Viherkasvini

Palmuvehka ei tarvitse paljon hoitoa, lehtiä pitää pyyhkiä. On yhtä helppo "elätti" kuten anopinkielikin.

Kuparilehti hohtaa myös amppelissa, kuparinhohtoisena lehdet, kun aurinko niihin loistaa. Kukkii innoissaan vielä myöskin.

Minulla on meneillään paripäiväinen "kukat talvikuntoon" operaatio. Pitää putsata ja laittaa valoisampaan paikkaan, jos mahtuu, kasveja ja pätkiä ja pienentää ja kiillottaa fiikuksen ja limoviikunan lehtiä. Hienohelma (parsa) jonkun mielestä, pääsi amppeliin ikkunan eteen jo.

Viherkasvini

Kiinanruusu ei suostu lopettamaan kukintaansa, että saisin alkaa leikkaamaan. Yksi kiinanruusu on jo tosin pienitty. Olen aina leikannut ne keväisin, mutta kuulinkin jostain vinkin, että leikkaa syksyllä, niin tulee keväällä paljon pieniä nuppuja. Miten näitä nyt raaskii leikata sitten, on toinen juttu, kukkiivat kaunokaiset vielä.

Saniainen viihtyy hyvin amppelissa.

Viherkasvini

Kasvit luonnossa ja kotona ovat lähellä sydäntäni, luonnon lisäksi.

Meillä täällä on upeita luontopolkuja jotka vievät pitkin kauniita rantoja ja metsikköjä. Ajattelin ensikesäksi kasvattaa pikku vuokramökillemme kasveja jotka houkuttelee perhosia. Paljon hyviä vinkkejä olenkin jo saanut ja kerännyt, mitä kasveja sinne haalin. Kotona minulla on liiankin kanssa viherkasveja ja muutama kukkivakin vielä. Ikkunat peittää Kohtalonköynnös ja Kiinanruusut kukkivat vielä. Ensi kesänä otan ja vien koko kesäksi Kliivian ja Joulukaktuksen mökille ulos, niin tekevät kuulemma nuppuja paljon. Nyt ne pian alkaa mennä talvilepoon. Kastelua vähennetään ja eiköhän ne pärjää taas kevääseen.