Palmusunnuntaina nähtyä

Kylläpä luoja tänään antoi meille täydellisen päivän
aurinkoineen,
perhosineen, lempeine tuulineen.

Suruvaippa,sitruunaperhosia lenteli edestakaisin hiekkatien pöllytessä
kun taitoimme matkaa
tutulle meidän kurkienbongauspaikalle.
Ja sielläpä kurkiauran näin pellon yli lentävänkin 
kuin aina ennenkin
pari kurkea aterioi myös pellolla.

Eivät olleet vielä kovin suosiollisia kuvauksiani kohtaan
ja siirtyivät pitkin koivin kauemmaksi,jonne ei ollut minun mahdollisuus
enää loikkia perässä.
Matkan jatkuessa ajattelin, että on kumma kun en ole vielä nähnyt töyhtöhyyppää,
peltojen aikaista kaunista 'vinkulelua'..

Kyllä siinä sitten taas niin kävi, että töyhtis meille näyttäytyikin siinä samassa.

Rastaat on myös ensimmäisiä tämän kevään ,bongaamiani.

Jää sulaa pikkusiltojen alla täällä Heinolassa.
Myös herra ja rouva isokoskelo pariskunta heilasteli sulalla paikalla.

Yhdessä.

ja sitten herra.

ja rouva.

Toivoin myös näkeväni ensimmäiset luonnonkukkaset.
Ja jälleen onni suosi minua matkani varrella.

Ensimmäiset sinivuokot.

Ensimmäiset leskenlehdet.

Ihana hyvä, antoisa sunnuntai, iloinen mieli ja paljon ulkoilua tuli tällekin päivälle.
Klikkaa kuvat isommaksi napautuksella kuvan päällä,
nimittäin jostain syystä kuvat näyttää noin pieninä epäselvintä, mutta isompana ja koneellani ne ovat selviä...


Leppoisaa palmusunnuntaita hyvät ystävät ja iloista mieltä!

Hei taas koskikara!

Kiitoksia teille hyvät lukijat,satunnaiset vierailijat monista mukavista viesteistä.
On ilo avata kone ja blogi ja arvailla kuka on käynyt kommentoimassa.
Tänään aurinkoinen ei kuitenkaan viihtynyt pakkastaivaalla,
näyttäytyi ja sulkeutui pilvi verhon taakse,
vaikka aamusta lupaili muuta.

Kovin aikaseen ei päästy kuitenkaan liikenteeseen
Eli harmaaksi veti tämänkin päivän.
Yhtä kaikki matkaan miekkosen mieli tekevi.

Miekankoskelle koskikaraa tietämään taas, tuonne noin 45km:n päähän,
matkamme siis vei.

Kyllä se on sanottava, ei minusta ole lintukuvaajaksi, 
varvas on kipeä, ei voinut raahautua lumihangessa pitkiä matkoja.

Kovin lähelle ei anna tämä pariskunta minun tulla.

Joten jäin enimmäkseen kuvailemaan maisemia ajotieltä,
sillan päältä.
Mutta täytyy edelleen olla sitä mieltä
että on erikoisen mielen kiintoinen lintu  ja Seijastiinan mieleen erikoisesti.

Kova on sukeltelemaaan ja viuhakka liikkeissään muutenkin.
Kovasti jotain ruokaa tuntui löytyvän linnuille ,
asettuivat jään reunalle sitten aterioimaan,

toinen toiselle puolen siltaa ja toinen toiselle ,jään reunalle.

Hyytävä kylmyys tuli avonaiselta virralta,
pikku pakkanen nipisteli sormia,
vielä saamme kevättä ootella.

Mukava jos linnut pesiytyvät koskelle iloksemme,
voimme käydä moikkaamassa jälleen keväämmällä.

Koskikaraa tietämässä

Niin sitä vain tuli taas yli sata kilsaa
lintujen perässä, etten sanoisi juostua,
kun tuntui siltä
että on lähdettävä tienpäälle
ja tälläkertaa hyisen veden lintu mielessä.

Tiemme vei pitkän matkan kautta poiketen 
koskia selaillen,
ja taas siinä niin kävi,
että täältä lähempää lintu perheineen lopulta vasta löytyi.

Mutta eipä voinut tietää.
Siis me oletimme ,että niitä oli ainakin kolme
no ainakin kaksi sujahteli 
ja uiskenteli hyisessä koskessa.

Miekkakoski tuttu paikka,
siellä nähtiin ekat kanadanhanhetkin viime keväänä.
Nyt sinne oli asettunut myös koskikara perheineen,
tiesi mies paikallinen olija kertoa.

No nyt sitä olisi taas ollut se kaukoobjektiivi paikallaan
se kunnon objektiivi.
Linnut ei antanut tulla lähemmäksi yhtään enää.

Voihan harmitus.
Mutta jotain sain muistoksi reissulta kuvien myötä sentään.
  Hyiset on linnuilla asumukset ja ei paljon
päätä palella kun sukeltelivat koskessa. 
Koskikarasta linkki ohessa :  Koskikara
Palaamme vielä!
Kun kevät väläyttää hiukan lämpöään,
NYT
oli hiukan viileä reissu, 
että peti ja lämmin peitto veti puoleensa kotiin tultua.
Toisessa blogissani, myös koskikarasta päivitys.

Jäätaidetta luonnosta ♥

Pieni pakkanen tänään tosin enää -6
toissapäivänä kuvien oton aikaan -8
Pistetäämpä auto lämpiämään muistoissa
ja palataan sunnuntaihin.
Raitis ilma suorastaan kutsuu
aamun leipomusten jälkeen ulos
sinne koskelle
minkä saniaiset kesällä vehreinä reunustaa.
Ihanat kosket viehättää minua
ja pistämpä tännekin blogiin muutaman kuvan
ihan huvikseni vain,
no ensin se kesäinen kuva...

Sitten siirrytään tähän aikaan.
Täällä minä viihdyn
koskien ja veden solinassa ja pauhussa

mikä ihmisen mieltä niin vetääkin puoleensa 
nämä ihanat paikat ♥

Kallioilta valuvat vedet jäätyneet tuo jotain

jännää mieleen, en edes muista mitä...
Pidittekö te lempipaikastani?

Yksinäinen joutsen sumussa

Seisoin rannalla kauan

kun huomasin joutsenen jään reunalla

kamera valmiusasennossa

hetken jo ajattelin, 

onko ressukka jäätynyt jään reunaan,

ei kai nyt sentään vielä.

Yksin tuo reppana oli jäänyt

toiset kaksi oli poissa

mitkä viimeksi näin samalla paikalla.

Varpaita jo alkoi kipristelemään 

kun en kerennyt kumppareita jalkaan vetää

kun kiirehdin joutsenta kuvaamaan.

Puoli tuntia siinä varmaan tuijotettiin 

toisiamme, 

kunnes joutsen päätti että olen ihan vaaraton

ja alkoi ruokailemaan

ja leuhutteli siipiään

kuitenkaan lentoon lähtemättä.

Lopulta reppana huusi hiljaa

yksinäisyyttään

ja kun ei vastausta tullut, 

kuin allapäin kähti hiljaa uimaan pois päin.

Jäi niin surullinen olo jotenkin,

sumua ja yksinäinen joutsen.

Voiko olla surullisempaa näkyä.

Haikein mielin lähdin astelemaan mökille,

joutsenta en enää nähnyt sankan sumun läpi.

Lokakuun lopulla

Sirkka sulki viulunsa koteloon,

muurahainen talonsa kaikki ovet.

Kesälintujen viimeiset laulut

leijuivat illan sumuun

kuin voikukan hahtuvat.

Yöllä talvi lukitsee

jäisen kannen alle

kaikki lammen laulut.

Niin hiljaista

että kuulee ensimmäisten

lumihiutaleiden putoavan

riitteiselle polulle

huokauksenkevyesti.

----- Maaria Leinonen -----

Jäätyneitä

Olihan se minunkin päästävä hiukka 
haukkaamaan raitista ,ihanan raitista ilmaa
pitkän sisällä olon jälkeen.
Suunnistimme autoajelulle luontoon.
Paljon en sanoja laita,
kuvat kertokoon suurimman osan,
ja kuinka minä nautin
kun järvituulta sain hengittää sieluuni
ja väsyneisiin keuhkoihin.

Katsokaapa tätä aurinkoa, joka leikkii kuutamoa
mutta aurinko se on.

Lätäköt harmaasssa jäässä 
mieli teki hypätä kuin lapsi kumpparit jalassa
lätäkköön ja antaa roiskua.
Huurteisia lehtiä maassa. 

Katsokaapa lupiineja
kuinka pisarat on jäätyneet kuin kyyneleet lehdille
voiko olla kauniimpaa?

Lammen jää on rannasta riitteessä
heitän pienen kiven 
se vain lähtee pyörimään eteenpäin eikä jää säry.

Lehdet jäi jään alle
kuin oottaen kevättä pitkän ajan päästä
Osmankäämin lehdetkin ovat kyynelehtineet

liekkö tulevaa talvea
mutta pisarat on jäätyneet lehdille kuin helmet.

Ihanaa ,nautinnollista viikonloppua hyvät ihmiset
ja mukavat blogikaverit ja kaikki ystävät.,
satunnaiset vierailijat ♥ ♥