Sitä sun tätä

Kiitoksia hyvät ihmiset taas mukavista ja lämmittävistä kommenteista
edelliseen postaukseeni.
Näin on taas viikko vierähtänyt lopuilleen
ja viikon päästä hiljennytään pääsiäiseen.
Mutta sitä ennen vähän eilisen päivän mietteisiin
palaan hiukan taaksepäin.

Tarkoitus oli mennä hiukan mökille tutkimaan paikkoja
ja hakea pikkuinen pinkki grilli
kaupunkiin, kun pääsiäisenä mennään vieraalle mökille
perheen kanssa lomailemaan.
Päästiin jo sentään pihaan asti autolla, mutta lunta
olikin mokomaa saappaan varteen asti,
joten kuusikon reunaa pitkin hiivittiin mökin terassille.
Vaan eipä me sisään päästykään
ovi oli ja pysyi kuin liimattuna kiinni,
eikä ollut kunnollisia välineitä,
millä ovi oltais saatu auki.
Kaikki saunan ja vajojen avaimet oli sisällä tuvassa.
Aikamme siinä tuskailtiin, 
vaan oli se uskottava ettei aukea.

Ei muuta kuin uusin tuumin ensi viikon alusta grillin haku reissulle.
Eipä mitään, ajeltiin sitten niitä näitä,
hieman kaarrellen maaseutua kotiinpäin,
Nähtiin matkalla haukka, mustarastas,rastaita, närhi,
joutsenia ja kanadanhanhia.

Joutsenet oli nuoria, ilmeisesti muuttaneet hanhien kanssa
niinkuin ne joskus tekee,
lepäilivät pellolla ja ruokailivat.
Kuvanotto paikka oli minulla vaan ikävä pusikko,
jossa vielä syvä joki, etten lähemmäksi päässyt.
Kuvat on otettu järjestelmäkamerella urheiluasetuksella.

Nokkosperhonen sentään antoi rauhallisena minun ottaa kuvan,
sitten jo siihen lensi toinen kaveri ja katosivat ladon taakse muhinoimaan ;D

Kotiin tulo oli sitten sellaista,
että minua oli vastassa hyvin närkästynyt kissa,
ilmeestä päätellen.

Mona on hyvin viisas, ymmärtää asiat
kuten kaikki kissat niin tekee,
ja tajusi heti
mistä ollaan tulossa..

eli mökiltä,
ja anteeksiantamatonta oli se, että hän ei päässytkään mukaan.
Vaan ei huolinut kissa kauan asiaa,
sillä hän tietää,
tietää ,että ensviikon torstaina Mona pääsee ulos hiukan
erimaisemissa tosin.
Mennään silloin Luhangan suuntaan vieraalle mökille perheen kanssa lomailemaan
muutamaksi päiväksi.

Ja kyllä tuo pantterikuosinen leikkitunneli on jo käytössä,
varsinkin öisin Mona peuhaa ja saa hepuleita
tunnelissa riehuen.

Juoksee tuo tuossa nytkin häntä paksuna
tunnelista vessaan ja takas,
mitä lie miettinee mennessään huimaa vauhtia.


Ei muuta kuin mukavaa viikonloppua mukavat lukijat!
Tervetuloa uudet lukijat ja iloa keväisiin päiviinne.
T
Seijastiina ja Mona

Eilisen päivän mietteitä

Kylläpä mukavasti tuo aurinko häikäisee silmiäni tänäkin päivänä,

kun tässä koneelle istuskelen ja tätäkin kirjoitan.

Aamulla sateli muutaman ison lumihiutaleen rökäleen,

mutta ainakin nyt paistaa aurinko.

Eilistä minä tässä vaan päivittelen ilma suurempia jorinoita.

Piipahdettiin maalla mökkitunnelmissa

mutta pihalla oli liian paljon lunta,että meni maisemien katseluksi

ja no sainhan minä kenkäni kastumaan,

kun oli ihana pakko rämpiä mökin pihaan senverran,

jotta oliko viime keväänä tekemissä lintumökeissä jo muitakin tarkastelijoita,

kuin minä,

ja olihan ne tintit siellä kisaillen linnunlaulu puussa tervehtien.

Maisema Vuolenkoskelta

Laulujoutsenet ovat palanneet, tämä järvi ylettää myös mökkirantaan.

Täältä saa tuoreita jauhoja,tulee hyvät vehnäset, leipoa mökillä sadepäivänä.

Pellolla jäniksenpolku ja liian paljon lunta töyhtöhyypän tulla vielä.

Vuokraisännän lampaat on lemmikkejä, tuttuja viime kesältä,

eivät kuulemma pääse pääsiäispataan.(Onneksi)

Omppu heppa tutun Tuikun tilalla.(Josta kerroin viime vuonna)

Venemies on jo päässyt katiskan kanssa pyytämään järven antimia.

Isokoskelo seuraa kalastajan venettä.

Ja siinä se oma pikkumökki odottaa kesäasukkaita ja perhosbaarin laittajaa koivuun.

Kotikaupungissa täällä lokit, ne ekat toivotti tervetulleeksi, 

ja kertoivat uupuneina pitkästä kotimatkastaan.

Iloista keskiviikkoa ja viikonloppua toivottaa 

Seijastiina

♥

Kuka, mitä, missä ,milloin?

Sain kivan haasteen Sylviltä, ihana, kiitos,otan haasteen vastaan ja tarjoan sen kaikille lukijoilleni, mutta jos on ihan pakko, apua…huu.. valitsen tämän kerran vastaanottajat:

Sirpa,Manteli,Sude,Marja-Leena,Valokin värsyjä,Askartelin itte,Päivi

♥

Kuka?

Ihminen parisuhteessa.Iloinen ,välillä tempperamenttinen, rakastava.Luonnonläheinen,avulias, eläinrakas,itsenäinen,oma alotteinen,ahkera, surullinen, haavoittuva, kärsimätön, spontaani.

Mitä?

Leipoo mielellään, kasvattaa komeita viherkasveja,rakastaa perhettään,rakastaa eläimiä,suree lohduttomia.Viettää sairauspäiviä.

Missä?

Istuu juuri nyt keittiön pöydän ääressä, ikkunaan välillä katsoen, jonka toisella puolella naakat tanssii, kirjoittaa koneella.

Milloin?

Aamulla aikaseen, illalla ,huomenna.

Mitä mielessä nyt?

Pitäs ripustaa verhot, jotka silitin aamulla, pitäs mennä mökille käymään katsomassa paikat, piti jo tänään, tuli esteitä. Pitäs alkaa tekemään soppaa itselle, kun en ole kerennyt syömään.

Kumpa tulis kesä ja perhoset, ja pääsis OMALLE mökille.

Linkit nimien, myös Sylvin kohdalta aukeaa, en tajua miksi ei tullut se väri niihin kuin toivoin..

vaan nou hätää.

♥

Paluu arkeen

Hei vaan ja iloista ,oikein aurinkoista viikkoa ihan kaikille
ihanille ihmisille ja blogeissani vierailleille.
Kiitoksia ihanista kommenteistanne ♥

Palasimme sunnuntaina mökiltä lähes tulkoon
haikein mielin,
että eilinen päivä menikin sitä mennyttä haikaillen.
Mökkeilykausi on sitten avattu, ja kovasti odotellaan
omalle mökille pääsyä toukokuussa.
Sitä ennen pääsiäisenä on vielä yksi kiva mökkijuttu
hiukan kauempana, siitä sitten aikanaan.
Vinkeä ilma oli mökillä,
satoi lunta, räntää ja vettä
ja aamuisin oli lapioidut polut liukkaita.

Yksi vei rantaan
ja kukas se sieltä kipittääkin alas meidän nuotiolle.

Monan varpaita palelti ilmeisesti, mutta
mukaan oli päästävä makkaranpaistoon.

Avannossa kipaistiin oikeesti pimeällä saunan päälle. 

Pisarat on aika kivoja,
kuin timantteja taivaasta.

Kuusen oksilla aamulla jäätyneitä pisaroita.

Upeita jääpuikkoja mökin seinustalla.

Joku pieni piipertäjä saa valmiin pesän kesäksi, kelpaakohan viime kesäinen?

Mutta entäpä upeat auringonlaskut?
joka ilta suosi taivan upeilla aurnigonlaskuilla
ja värityksillä.
Kivoja erivärejä, vaikka livenä upeempia!

Tämmöisiä terveisiä mökkiviikonlopusta!

Nyt on aika palata arkeen.
Pyykkivuori odottaa pesua ja sen sellaista arkipuuhaa.
Illan kähmissä blogivierailuille kurkistelemaan
mitä teille kuuluu!

Kevättä kaivaten

- Kaamoksen kuristuksessa

ajattelen

että talvi vain kevään aatto:

jäisissä silmunyrkeissä

kaikki vihreys ja tuoksut.

Routamullassa kytee

kukkien ilo

ja muuttolinnut hakemassa

uusia lauluja kaukaa.

Kaukaa

tulevat uneni.

Hämärän hoidossa kypsyvät

kevättä kantaen -

-----Maaria leinonen-----

Mökille vielä

Matin kanssa tuumailtiin taas
minnepäin sitä lähdetään sunnuntai ajelulle
no mökillehän sitä
samalla saa pieniä askareita siellä tehdä olevinaan.

Tie mökille on keltainen
hauska, puut tupsauttaa lehtensä eteemme
kun käännymme pihalle.

Tammi on jo kellastunut myöskin,
pitää haravoida varmaan ennen lumia
luulen niin.

Istutin hiukan humalaa kuunliljan kupeelle
hyvin se siinä pärjää.

Kurkkuyrtti  kukkii iloisesti krassin vieressä.
Maisema järvelle on muuttunut myös keltaiseksi.

Pihakeinu jäi maalaamatta
vaan olkoon,
ennättää sen ensikesänä.

Ei kuulu lintujen lauluakaan,
mustarastas, pihalintumme
näyttäytyi Matille kuusikossa.

Hei vain, mustarastas,
toivottavasti nähdään ensi keväänä
kun pälvet sulaa
kuusikko tuoksuu
palaamme sinua katsomaan
kuinka olet pärjännyt talven tuiskuissa
vai lähtenetkö vielä muille maille?
Kuva mustarastaasta kesällä otettu,
pihalintuni iloinen.

On hyvästien aika myös mökille,
rakkaalle maisemalle!

Sumun jälkeen

Sumuvaippa 
peittää mökillä pellot ja maiseman järvelle.

Sumu on harmaata ja salaperäistä 
pienet puput varmaankin pitää sumusta
saavat ilakoida pellolla huoletta
kenenkään näkemättä
mutta tiedän ,että niitä siellä oli.

Kävelen mökkitietä rannalle
ja kuulen nimittäin kahinaa pellolla, 
vaikka näkyvyys haittaakin, joku siellä vipeltää.

Mutta sumun päivän mittaa hälvetessä

paljastuu monet ihanat hämähäkin seitit
ja kostean maiseman salaisuudet.

Kuvaan viimeisiä maisemia sumussa,
huomaan että ompa tinttikin päässyt
ihan vahingossa kuvaan,
sitä parempi.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä
minä näen nämä pienet asiat ,seitit,
puut ja pensaat kauniina.
Kuin hopealankoja keijut ovat usvassa kutoneet 
tammen oksille.

Auringon sopivasti osuessa moni taideteos paljastuu
luonnossa, ihan hetkiseksi vain
hetken päästä näkymät on jo poissa

vai olivatko ne harvaa vain?
Pimeästä minä en pidä,
on aika pakata kimpsut ja kampsut
ja palata kaupunkiin ,
huomenna alkaa taas arki.
Muistellen näitä salaperäisiä hetkiä
usvan jälkeen ,me taas jaksetaan
eikös vaan?