Joulunaika

Tätä kirjoittaessani on hämärää,
hämärä ei tahdo väistyä näinä pimeinä päivinä.
Vettä sataa tänäänkin,kuten monina muinakin tämän alkaneen talven päivinä.

Ikkunat on pisaroissa, valoja joutuu pitämään koko päivän.
Mutta näissä ,kuitenkin leppoisissa tunnelmissa,
ajattelen, että eipä kärsi pikkulinnut ankaran pakkasen kourissa vielä,
toki pakkasta tulee jossain vaiheessa, aina tulee.
Tänä joulunalus viikon tiistaina kun tätä kirjoitan, on lämpöasteita +2,
tuosta juuri kurkistin mittarista.
Mitäkö minulle kuuluu.. mukavaa joulutouhua riittää näin jouluihmiselle.
Kakkuja ja pikkuleipiä on pakkanen pullollaan ja pitäisi aloittaa joulusiivous.
Mitä teille kuuluu hyvät ystävät ja lukijat?
Ikävintä mielestäni on näin sateisina päivinä kun ei uskalla kameraa ulkoiluttaa,
ja valokuvaukset on jäänyt minimiin.
Jotain sentään on kameraan jäänyt,
naakat ovat minusta mielenkiintoisia ja sosiaalisia lintuja kuten variksetkin.

Myös lammen uudet joutsenet osaavat olla hellyttäviä, liian kesyjä, etten sanoisi,
leipää ottaa ihan kädestä.

Pihamaalla on kaksi oravaa, toivottavasti vielä tänäänkin...
toinen on veikeä rohkea ritari, nimitin hänet Nipsuksi, toinen hyvinkin arka,kuten luonnoneläimen pitääkin olla.

Pikkuiset linnut ovat kovin vikkeliä, ettei useinkaan kuvaan suostu,
joten parasta pysyä kohteissa, mitkä ei liiku eikä heilu,
siihen tehtävään sopii mainiosti  Heinolan Tähtisilta.Suomen toiseksi pisin siltamme.

Sisällä kukkii sipuleista ostamani amaryllikset, toinen toistaan kauneimmin värein,

jouluksi avautui joulun punainen. 

Näitä hellien ja vaalien rakkaudella ja substraalilla, toivon että kukintansa kestävät.

Vielä ei ole aika hyasinttien, vaan sellainenkin on toiveena ostaa tässä vielä.
Mona murmeli hyppäsi korttiin ja odottaa kovasti innoissaan joulua kuin missä me muutkin.

Näine mietteinemme me Monan kanssa toivotellaan kaikille ihmisille jotka täällä vieraileee,
Oikein Hyvää ,iloista ja rauhaisaa jouluaikaa ,iloa ja rakkautta sydämiin ♥
T 
Seijastiina ja Mona



 

Sitä sun tätä

Kiitoksia hyvät ihmiset taas mukavista ja lämmittävistä kommenteista
edelliseen postaukseeni.
Näin on taas viikko vierähtänyt lopuilleen
ja viikon päästä hiljennytään pääsiäiseen.
Mutta sitä ennen vähän eilisen päivän mietteisiin
palaan hiukan taaksepäin.

Tarkoitus oli mennä hiukan mökille tutkimaan paikkoja
ja hakea pikkuinen pinkki grilli
kaupunkiin, kun pääsiäisenä mennään vieraalle mökille
perheen kanssa lomailemaan.
Päästiin jo sentään pihaan asti autolla, mutta lunta
olikin mokomaa saappaan varteen asti,
joten kuusikon reunaa pitkin hiivittiin mökin terassille.
Vaan eipä me sisään päästykään
ovi oli ja pysyi kuin liimattuna kiinni,
eikä ollut kunnollisia välineitä,
millä ovi oltais saatu auki.
Kaikki saunan ja vajojen avaimet oli sisällä tuvassa.
Aikamme siinä tuskailtiin, 
vaan oli se uskottava ettei aukea.

Ei muuta kuin uusin tuumin ensi viikon alusta grillin haku reissulle.
Eipä mitään, ajeltiin sitten niitä näitä,
hieman kaarrellen maaseutua kotiinpäin,
Nähtiin matkalla haukka, mustarastas,rastaita, närhi,
joutsenia ja kanadanhanhia.

Joutsenet oli nuoria, ilmeisesti muuttaneet hanhien kanssa
niinkuin ne joskus tekee,
lepäilivät pellolla ja ruokailivat.
Kuvanotto paikka oli minulla vaan ikävä pusikko,
jossa vielä syvä joki, etten lähemmäksi päässyt.
Kuvat on otettu järjestelmäkamerella urheiluasetuksella.

Nokkosperhonen sentään antoi rauhallisena minun ottaa kuvan,
sitten jo siihen lensi toinen kaveri ja katosivat ladon taakse muhinoimaan ;D

Kotiin tulo oli sitten sellaista,
että minua oli vastassa hyvin närkästynyt kissa,
ilmeestä päätellen.

Mona on hyvin viisas, ymmärtää asiat
kuten kaikki kissat niin tekee,
ja tajusi heti
mistä ollaan tulossa..

eli mökiltä,
ja anteeksiantamatonta oli se, että hän ei päässytkään mukaan.
Vaan ei huolinut kissa kauan asiaa,
sillä hän tietää,
tietää ,että ensviikon torstaina Mona pääsee ulos hiukan
erimaisemissa tosin.
Mennään silloin Luhangan suuntaan vieraalle mökille perheen kanssa lomailemaan
muutamaksi päiväksi.

Ja kyllä tuo pantterikuosinen leikkitunneli on jo käytössä,
varsinkin öisin Mona peuhaa ja saa hepuleita
tunnelissa riehuen.

Juoksee tuo tuossa nytkin häntä paksuna
tunnelista vessaan ja takas,
mitä lie miettinee mennessään huimaa vauhtia.


Ei muuta kuin mukavaa viikonloppua mukavat lukijat!
Tervetuloa uudet lukijat ja iloa keväisiin päiviinne.
T
Seijastiina ja Mona

Huhtikuu ♥

Heleätä huhtikuuta hyvät ystävät, lukijat ja satunnaiset vierailijat.
Kiitokset maaliskuusta jonka sain ilolla viettää kanssanne.

Heleästi alkoi aurinkoinen päivä, harakat tekee pesää männyn latvaan
kovasti ahkeroiden molemmat.
Niiden touhuja on kiva seurata ikkunasta.
Jo parin viikon päästä ensimmäiset kurjet saapuvat
tuoden terveisiä kaukomailta,
mielessä koti, synnyinseutu Suomessa.
Väsyneet kurjet otan ilolla vastaan  kun sen aika on.
Mutta nyt vielä joutsenia tarjoilen, olkaa hyvät:

 Ihanaa ja kovin vaikuttavaa on nähdä kauniit linnut
parvena Kymijoella, mutta ehkä ne jatkavat matkaansa.
Viikon päivät ne kuitenkin on meitä ilahduttaneet muuttomatkallaan.

Tämä kuukausi on kiva, näemme varmasti monin paikoin niitä ensimmäisiä,
sinivuokkoja ja leskenlehtiä.
Perhosiakin varmasti tapaamme, sitruuna ja nokkosperhoset usein myös ovat
niitä ensimmäisiä.
Kerron niistä sitten kun ensimmäiset havainnot olen tehnyt.

Myös pääsiäinen kevään eka juhla vie meidät pikkuhiljaa kohti kesää.
Ja sitten pääsiäisestä päästäänkin vappuun het, mutta se onkin jo toinen juttu.

Muurikello on kuin harakanhattu, pidän siitä.

Pitihän minun ostaa myös linnunlaulu CD  ja siihen liittyvä kirja.
Monen monta on tuttua laulua, mutta joku myös ihan outo.
Lintujen laulun myötä, toivotan
lempeää aurinkoista huhtikuuta ja mukavia keväthavaintoja.
T
Seijastiina

Perjantai aamu

Eilen tässä aikani kuluksi pyörittelin kollaasin,

kun en voi täältä blogistakaan pois olla vaikka ensin niin ajattelin.

Sisäkukkasia kuvassa.

Verhotkin pääsi viimein ikkunaan,

keväiset ja narsissi aikaahan kevät on, 

mutta kylmää, hyytävän kylmää on ulkona.

Kuvasin silti eilen muutaman 21 joutsenta eilen

Kymijoella, näpit jäässä taas.

Mona murmeli haetaan taas alkukuusta

tänne meille, pehmoinen halittava.

Hän laittaa terkkuja, että tulossa on, kun kerkiää.

Viikonloppusiivouksen päätteeksi on ihana ja hyvä omatunto

ostaa hyvänvärinen kukka iloksi ihan vaan.

Tervetuloa uudet lukijat,

kiitos ystävät monista kommenteista

ja satunnaiset vierailijat,

kaikille teille

leppoisaa viikonloppua!

♥

Yksinäinen joutsen sumussa

Seisoin rannalla kauan

kun huomasin joutsenen jään reunalla

kamera valmiusasennossa

hetken jo ajattelin, 

onko ressukka jäätynyt jään reunaan,

ei kai nyt sentään vielä.

Yksin tuo reppana oli jäänyt

toiset kaksi oli poissa

mitkä viimeksi näin samalla paikalla.

Varpaita jo alkoi kipristelemään 

kun en kerennyt kumppareita jalkaan vetää

kun kiirehdin joutsenta kuvaamaan.

Puoli tuntia siinä varmaan tuijotettiin 

toisiamme, 

kunnes joutsen päätti että olen ihan vaaraton

ja alkoi ruokailemaan

ja leuhutteli siipiään

kuitenkaan lentoon lähtemättä.

Lopulta reppana huusi hiljaa

yksinäisyyttään

ja kun ei vastausta tullut, 

kuin allapäin kähti hiljaa uimaan pois päin.

Jäi niin surullinen olo jotenkin,

sumua ja yksinäinen joutsen.

Voiko olla surullisempaa näkyä.

Haikein mielin lähdin astelemaan mökille,

joutsenta en enää nähnyt sankan sumun läpi.