Minä täällä hei ♥

Hei muistattehan vielä minut?

Minä olen se Moona kissa jonka 
on pitänyt myös osallistua Seijastiinan mietteisiin,
hiukan laiska olen hiukan ollut
kun en ole osuuttani suorittanut,
mutta tahdon vaan nukkua
kun on ulkona kylmä
eikä pääse myyriäkään tietämään lainkaan,
kuka tuonne ulos nyt nöpönenäänsä
uskaltaa pistää
tassuista puhumattakaan.

Mutta joulu mieltä on minullakin
ja heittäydyn leikkisäksi,
kuten tuo Mikokin,
esittelen siis ystäväni Miko :n
Niin, Miko on ihan siedettävä koiruus
kuten Cokokin menettelee

käyn Mikoa tietämässä  välistä aina Maaningalla.
Onko kaunis?
On se!


Minähän olen se reissukissa ,muistatteko?
Telttaretket on monet käyty läpi,
ja matkusteltu ja maailmaa nähty.
Välistä olen hoidossa Seijastiinan tykönä
kun siellä pääsee mökkeilemään.
oikeesti asustelen Jyväskylässä.

Siellä mökillä saan mennä minne mieli tekee
ja minähän en vastaa
kun nuo huutelee mökin ovella
naureskelen vaan partaani, ja makailen 
ihan hiljaa kuistin tuolin alla,
joskus on kiva juksata.
Mutta kiltti minä olen!

Tässä viimesimmät kuulumiset, 
terveisiä vaan kaikille ja jouluna palataan 
viimestään astialle 
minä painun nyt maate, väsyttää.

Vuosipäivä ♥

Siis vuosi päivää vietän
iloisissa merkeissä
luonto antaa kummasti voimaa
kun aamulla olin lopen poikki
ja nyt virkistynyt totaalisesti.

Matti osti pienen kukkakimpun
taas päivääni piristämään
tuossa se työpöydälläni
läppärin vieressä ilahduttaa
ja muistuttaa miten on hyvä päivä elää ♥


Tahdon tietenkin kiittää
taas ihania lukijoitani, satunnaisia katselijoita,
ystäviä, kotikokki kavereita, sukulaisia ja ihanaa tytärtäni
jotka olette innostaneet minua jatkamaan.

Siitä teille kiitokseksi 
tulppaani muistuttamaan

että talven jälkeen tulee kevät
ja tulppaanit, vielä.. joku päivä ♥
olkaa hyvät ja ottakaa mukaan:


Ja tästähän kaikki alkoi ♥
Vuosi sitten. 

Kuvia ja vuosi blogin pitoa

Minä sitten pidän valokuvista,
vanhoista ja uusista,
mustavalko kuvat on alkanut kiinnostamaan uudelleen
ja sehän onkin nyt in,
mustavalkokuvat on taas kivoja.
En ole kovin häävi kuvaaja
mutta innostusta riittää
ja opettelun halua
ja rakastan, kuten jo totesin valokuvia.
Mutta nämä ei ole mustavalko kuvia
mutta pidin näistä, eli:
Moona ja Coko!
Terveisiä kaikille ♥

Olipa ihana tässä
kun tunsin oloni hiukan kipeäksi
saada meilissä tyttäreltä kuvia 
rakastamistani kissoista ja koiruuksista.
Nyt tässä tarjoan ne myös teille 
luvan myötä tietenkin
kuten aina,
olen kovin tarkka tuossa
että kuvan julkaisuun pitää olla lupa ♥
Ja kun tuo muisti on niin huono
ainakin *valikoiva*,
minulla jo kohta aikansa yli eläneellä
pistämpä tämän kollaasin,
kun joskus olen sen tekassut
ihan vaikka muistin virkistämiseksi itselle

miten lapsi on ihana asia
lahja
ja onni,että minäkin sen lahjan olen saanut,
ja on siellä kuvassa myös rakas äitinikin ♥

Niin ja vuosikin tuli tänään täyteen tätä blogin pitoa,
pitäs jotenkin juhlia hiukan, veto on vaan hiukan poissa,
pitää käydä sitä etsimässä
ensin luonnosta, mökiltä
kunhan jaksaa :D

Eläinten päivä

Moona

Coco

Muistetaan tänään ihania eläinystäviämme

4.10

valtakunnallinen eläintenpäivä

♥

♥

Aatu

Huomenna eläinteema jatkuu,

pitäkää huolta eläinystävistänne

ja itsestänne.

 ♥

Coco pieni koira

Coco pikkuinen perhoskoira

nappisilmä

huiskuhäntä.

Iloa antoi vierailullaan

lempeällä olemuksellaan.

Kovin arka aluksi

piiloon isännän selän taakse

mustasukkainenkin hiukan

ihastuttava koiravieraamme oli,

jos Mona kissa pääsi syliin

haukkui voimakkaasti

että hänet myös syliin.

Niin se vaan aika on armoton

ja hyvästien aika oli viimein

Coco ja minä ylimmät ystävät

kädenkin nuoli jo niin puhtaaksi.

Tulethan taas iloksemme

huiskuhäntä ripakinttu!

♥

♥

Viikonlopun viettoa

Ilman suurempia selostuksia

laittelen pienin puhein viikonlopun viettoa

monin kuvin.

Syksyymme kuuluu tarkistaa

pensaitten kunto

kukkapenkkien ja näin poispäin.

Kukkasipuleita istutin

helmililjaa ja krookuksia.

Ensi keväänä tahdon laittaa

särkynyttä sydäntä ja pikku sydäntä

ainakin penkkeihin,

en kyllä ole vielä ottanut edes selvää

isutetaanko ne jo syksyllä.

Humalaakin pitäs laittaa talon nurkalle.

Viimeisiin kertoihin mökillä

kuuluu myös haravointi

se on mukavaa

sään salliessa.

Harava on jo paremmat päivänsä elänyt

mutta ajaa asiansa.

Vanha ihana kottikärri

pääsi taas liikenteeseen.

Välillä vettä tulikin mukavasti

mutta ne olivat vain kuuroja,

lämmintä on ulkona riittävästi

ja sisälläkin voi lämmitellä

välillä takkatulen lämmössä.

Pikku punarinta seuraili levollisena 

touhujani.

Odotellessa rakkaita *vieraita*

pistän kuistille ja sisälle

syksyn meille tarjoilemia koristeita.

Ja pianpa sieltä kuusikon takaa

tuttu auto jo kaartoikin pihaan

meidän keltaiseen pihaan,

sillä se on oikeesti keltainen,

kun puut ja maa on keltaisia lehtiä täynnänsä.

Mona murmeli

toi minulle tuota pikaa tuliaisiakin

ulos päästyään heti,

mutta tuliainen oli siinä kunnossa

että jätän sen tälläkertaa laittamatta tähän,

jokainen saa vai arvella,

mikä tämä tuliainen oli siis oli.

Ja sitten viimein saan esitellä

teille Monan ei kylläkään

niin hyvän kaverin,

eli tässä tulee suloinen pieni

Coko,

ihana eikös vaan?

Meidän pikkuisessa punaisessa mökissä

vietettiin ihana, leppoisa

ja hauska viikonloppu,

onneksi se jatkuu vielä

huomennakin ♥

Uni

Näin unta, hassua,
ja eläinten ystävänä mielenkiintoista,
no niin no, omasta mielestä,
siksi halusin sitä täällä nytkin vielä muistella.
Olen lukenut blogilukijoitteni kirjoitelmia unista,
ja ehkäpä myös siksi, tahdon kirjoittaa sen blogiini

niinkuin muistiin, kun vielä muistan.

Kaikkihan alkoi noin vuosi sitten kun
meillä oli vielä tuo punainen auto,
ja ajeltiin korjaamolle, 
jonnekin en edes muista minne,

jotain osaa etsimään.
Minullahan oli jo silloin vuosi sitten aina kamera mukana,
minnen menenkin,
ja miehen asioidessa korjaamolla, 
tapasin, ihania koiruuksia ja kissoja.
Nämä *otukset* oli maailman ystävällisempiä eläimiä,
astuin ulos autosta,
ja tämä nuori saksan paimenkoira,
ensimmäisenä tuli mua moikkaamaan, 
ja het perässä muut, 

lopuksi vielä kissakin, itse suloisuus.
Aloin ottaa kuvia,
nuori saksanpaimenkoira oli oikein linssi lude,
ja pää vinossa seurasi kuvaamistani
ääntäkään ei lausuttu,
puolin eikä toisin.
Eläimet antoivat muokata minun
niitten turkkeja,
ja silitellä ihan jokainen.

Oikein kerjäsivät halauksia kaikki.
Jäin jotenkin kaipaamaan noita hauskoja eläimiä, 
ja olenkin ajatellut monesti
mitä heille kuuluu,

mutta nyt tänä aamuna erityisesti muistin heidät....

Siis nyt siihen uneen.

Uneksin että nämä eläimet olivat minulla,
muistin vaalean koiran pehmoisen turkin,
ja kauniin kissan.
Muistin terhakan saksanpaimenkoiran 
ja lappis sekoitus taisi olla tuo musta,
ja nämä kaikki oli minulla,

ihan omiani!

Tytärkin oli unessa ja oli pieni ja hänellähän oli 
oikeesti pienenä
pitkä vaalea taipuisa tukka,
jota letitin kahdelle letille,
niinkuin unessakin,
yhtä äkkiä mustavalkea kissa olikin vauva vielä,
ja syötin sille pullosta maitoa,
kaikki kolme koiraa istuivat rivissä oottamassa vuoroa,
se tuntuu hassulta näin kertoa,
mutta unessa se oli itsestään selvää,
että kaikkia piti ruokkia puollolla kuten kissa vauvaa.
Sittempä ruokin tyttären kanssa niitä vuorotellen.


En minä mitään muista muuta,
mutta uni oli niin elävä,
ja olen paljon sitä aatellut,
olisko kaipuustani hankkia vielä joku eläin,
vai mitä lienee,
pari päivää nyt olenkin ajatellut 
paljon kissan ottoa,
ja käynyt parissa kissa blogissa 
tietämässä ,mitä kuuluu blogien haltijan kissoille.
Luoja päättänee ,
mitä teen kissa mieliteon suhteen..

Niin tai näin,
että tälläinen päivitys tälläkertaa,
pääsivätpä nyt elämäni ihanimpiin eläimiin
kuuluvat muistojeni albumiin näin ollen :D

Uudet kaverit tutustuu

Mona sai uuden ystävän maalla.
Kuvat kertokoot puolestaan miten ensi tapaaminen sujui.
Mutta maalla on mukavaa,
ja kaverit on välillä tarpeen,
joten ei parane olla turhan kranttu.





Lopuksi leikittiin näemmä selvästi:
Seuraa johtajaa, leikkiä!!
Kyllä näkee taas kuka on matriarkka,
ja johtaja.





Monalla on ollut mielenkiintoinen päivä,
uudet ystävät on iloinen asia :)

Päivät yhdessä

Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa...
Monakissan ja minun yhteiset päivät alkaa käydä vähiin,
emäntä jo kaipailee kovasti kissaansa.
Mitä miettii Monakissa aatoksissaan?
Hyvät on herkut saatu, temput näytetty aikamoiset,
ilahduttanut koko karvaisella olemuksellaan,
lämmittänyt kylkeämme.
Pääsiäisen jälkeen Mona palaa kotiin :(



Olet ihan Mona mussukka,
aina tervetullut uudestaan.
Mutta oma koti paras koti,
jo sinua siellä kaipaillaan.
Ilon ja riemun hetkiä olet antanut.
Koti ei ole enää koti,
kun et juokse ovelle vastaan palattuani töistä vaikka.
Mutta vielä sinä tulet uudestaan ilokseni.



Sillä aikaa tytär nauttii koiruuden kanssa kevätpäivistä
ulkoillen.
Komea koiruus Aatu odottaa temmeltäjä kaveria.
Ihania kaikki karvakuonot.
Mutta vielä on meillä Monan kanssa viikko vajaa aikaa,
Tytär varmaan nauraa,
on tuo Mona vähän pulskistunut näemmä.
Karvakin jo kiiltää, pistän Helokkia naksujen sekaan,
samalla kun nappaan omaankin suuhun.
Ja ruoka pitää olla gourmeeta, parasta mitä löytyy.
Kissat viettää kissanpäiviä :D

Kauhistuksia pehmentämään iloinen koiran kuva tai pari...

Ihana koiruus tämä, tyttären kavereita kaukaa Maaningalta, kyllä tämän "tessun" kuuluu kuvaan päästä, on semmonen söpöläinen.

Mikä se tämä söpöläinen ,nimeä en muista...