Kohti Repovettä

Jo keväästä asti minua on kiehtonut
lähteä pikku retkelle Repovedelle,
kauniiseen kansallispuistoon.
Nytpä sitten päätimme tuumasta toimeen
ja ottaa hieman etäisyyttä kotioloihin.
Onhan tuonne matkaa,
mutta auto kulkee  ja ainahan me ollaan innokkaita
ajeskelemaan ympäri *kyliä*
joskus etemmäs joskus lähemmäs,
ja nyt tuli matkaa pyöreesti 190 km mennen tullen.

Minäkin jopa reipastuin ja sain uutta voimaa
jaksoin jopa kävellä parkkipaikalta riippusillalle
edestakasin noin 2 km.
Ja tässä ilman turhia pulinoita:

Kouvolantie/ Repovesi/ Woikoski/ Mäntyharju/Kuortti/ Heinola

Joutsenia pellolla

Kantokoski


Silta 

Elvingin torni

Riippusilta

Maisemia

Pitkospuut

Täällä rannalla juotiin kahvit kotimatkalla tuulista oli!

Mustia lehmiä tuijotti tiiviisti minua kun pysähdyimme...

Ja mustavalkea lehmä

Levähdyspaikka koivun katveessa

Kotiin on hyvä tulla, lyhty toivottaa meidät tervetulleeksi pihassa.
Ja kyllä minä voin hyvin kaiken tämän jälkeen,
villaa oli yllä ja alla...

Lisää kuvia huomenna matkan varrelta Blogissani:
Vuodenajat valokuvin ♥

Hetki vielä Rautjärvellä

Hiukan lisää kuvia Rautjärveltä.

Puitten värit on lempeät
ja pian jo kohta lehdet putoaa,
iloitsen näistä väreistä,

heijastumat veteen peilityyneen
antaa leppoisan vaikutelman,
luonto on hiljaa ,rauhallinen
onko tyyntä myrskyn edellä
kenties, tai ehkä ei...

ihana on silti luontomme
hyvä on matkalaisen näitä tantereita kulkea

hyvä on painaa mieleemme 
tämänkin upean syksyn merkit
pianhan jo lumi peittää metsät ja rannat.

Hyvää viikonloppua hyvät ihmiset,
rakkaat ystävät, lukijat, ja ihmiset 
joita ajattelen,
he tietävät sen kyllä ♥
Pidän pienen, ihan pienen tauon mökkeillen
viimestä kertaa.
Palaan sunnuntaina kyllä, jos luoja suo :)

Luonnon rauhaan

Eilen innostuttiin taas
töitten päälle,
kauniin sään viekoittelemana
pienelle luontoretkelle
tällä kertaa Rautjärven ja Venejärven maisemiin.

Laavupaikkoja löytyi taas parikin lisää,
täytyy pistää ne mieleen
ja käydä makkaroita paistelemassa
kun sopiva hetki tulee.

Taivas sinivalkoinen kyyditti matkaa pitkin
rantoja ja pitkospuita.

Järviä nämä lienee nimestä päätellen
mutta minä pidän niitä lampina
ja venejärvi on meille vaan lohilampi.

Kalastajien oivia pyydyslampia useine pikku laiturineen.
Huomaa,että vesi on puhdasta
vai erottaako veden pinnan kivien päältä,

en minä ainakaan kunnolla kuvassa.
Täällä tapasin tämän syksyn ensimmäisen haaparouskuni

ja sainkin mukavasti saaliikseni sen verran
että pääsimme sienisalaatin makuun.
Sammal vuoteelle voisimme vaikka nukahtaa

vihreä vuode on pehmoinen.
Maisemat on kauniit

syksyn värittämien puiden ansiosta,
puiden heijastumat veteen innostavat kuvaamaan
ja nauttimaan auringon lämmöstä pikku laiturille.

Jossain haukkuu koira metsän takana innoissaan
liekkö saanut pupun kiikariinsa
ja ajo on alkanut?

Kierrän vielä rantoja iloiten leppoisasta syysnäkymästä
ja rantojen tyynestä rauhasta.

Kylläpä illalla nukutti,
Makoisat unet antoikin pikku retkemme,
etten jaksanut retkeni jälkeen edes tätä päivitystä tehdä
vaan painuin ajoissa unten maille.
Nyt levänneenä aamun touhujen välissä
on hyvä palata eiliseen
ja hetki muistella kaunista syyspäivää ja leppoisaa retkeämme.
Leppoisaa torstaita kaikille ♥

Mennyt päivä ♥

Aurinko paistaa täydeltä terältä
leipomiset on leivottu
ja vieläkin aurinko paistaa.
Nyt nämä lähtis kyllä ulos makkaranpaistoon!
Ensimnäiseksi tuli mieleen Lohilampi
ja sitä kohti suunnistettiin,
Mutta perilläpä tais olla hirviporukkaa
liikkeellä, vaihdetaan maisemaa,
ei muuta kuin taas Koskensaaren laavua kohti!

Kävipä tuuria,
täällä ei ollut ketään,
näin kauniina päivänä nämä laavut on usein
varattuja,
ja me halutaan olla rauhassa joskus.

Ei muuta kuin pökköä pesään, 
elikkä tällä kertaa nuotioon,
Matti Mainio pistää hakaten halkoja!

Siinä halkojen saadessa kipinää ja alkaen savuta
päätän kierrellä vähän niemen kärkeä.

Ei ristin sielua,
ei puussa ei maassa
ihan autiota ja hiljaista
on käpötellä rannalla kuljeksivaa luontopolkua pitkin
niemeen kallioille.

Sieltä huiskuttelen nuotion pitäjälleni
sinne asti näkyy kalliolta kyllä.
Järvituuli hyväilee hiuksiani leppoisasti

ja käännän matkani takaisin.
Kuvaan kärpäsieniä, taas,
kaksin aina kaunehimpi.
Keräämään en ala yhtään mitään sientä.

Karvalaukkuja muutama

kangassieniä

Laavulla paistellaan makkarat
hyvää kunnon jauhomakkaraa

Aurinko siivilöi kauniisti 
nuotiommme savut.

Pidän savunhajusta,
mutta miksi se aina silmiin tuppaa
vaikka kuinka vaihdan paikkaa.
Iltapäivä tässä viuhahti jo iltaan
tulomatkalla vilkaistaan auringon laskua

vähän toisessa suunnassa.
Kaikki kuvani epäonnistui,vain
tämä yksi oli kelvollinen,
mutta sillä ei ole väliä,
oli vaan hyvä olla :)
Ja tämä hyvä päivä oli sunnuntai.

Hiljaa virtaa joki

Teki taas mieli eilen lähteä kuljeksimaan
auton kanssa ristiin rastiin
maaseutuajelulle,
vailla päämäärää.
Lusilla käytiin ensin ,
meillä oli viime jouluksi siellä mökki,
jota ei ollutkaan,
syy oli ,että siellä oli vesijohdot jäässä,
ja hätäratkaisuna otettiin ja saatiin
toinen mökki Paasosta.
Mutta se on toinen juttu,
siis Lusilla käytiin laavulla taas,
missä on ajeltu ennenkin,
mutta tällä laavulla en viihtynyt pitkään!!!

Kun vaan autosta astuin ulos,
tarrasi kimppuun het noita ilkeitä
hevoskärpäsiä,
jotta ei siitä muuta kuvaa mukaan lähtenyt,
kun säntäsin autoon
poskilla pari hevoskärpästä
ja sanoin kaverille, että 
nyt lähdettiin!
Matkustettiin sitten ihan huvia
muuten vaan 
ja löysimme kauniita pieniä jokia.
Minua viehättää joet, järvet ja meret.
Kaislat peittää melkein joen ja minutkin
jos tuonne hyppäisin kaislojen sekaan.

Koivut kaartuu veden pinnalle
pidän koivuistakin!

Oliskohan tuolla kaloja?

Lumpeetkin on kivoja joessa
liekköhän noissa ollut valkeita lumpeita :)

Vesililjat ovat levossa.

Mukavaa viikonloppua hyvät ihmiset, lukijat, rakkaat
ystävät ja satunnaiset vierailijat,
me mennään nyt viimeisiä kertoja mökille!

Koskensaaren laavu

IIltapäivä lenkki on mukava tehdä autolla ensin,
kun täältä asunnolta on matkaan jokunen km,
niin juuri, aivan oikein,autolla!
Ja sitten päästäänkin asiaan,
jätämme auton metsän laitaan
ja lähdemme kulkemaan metsätietä,
missä keväisin kukkii molemmin puolin

tuhannet sinivuokot mattona.
Nyt ei tietty ole vuokkoja
eikä enää paljon muutakaan,
mustarastaan lauluakaan emme enää saa kuulla
matkatessamme rantaan 

muutaman satametriä.
Rannalla aivan veden rajassa melkein,
on sitten taas yksi laavu
jossa niemen kiertäjät monasti pysähtyy
istahtamaan ja turinoimaan

ja makkaransa paistamaan.
Tukevalle pöydälle voi pistää termarin  kahveineen
ja ottaa eväsleivät esiin.

Emme taaskaan malttaneet jäädä kuitenkaan 
makkaran paistoon mekään,
kierrellään rantoja,
ja minä katselen järvelle,
kuikkia ei enää näy.

Täältä olen monet kauniit karvalaukut löytänyt
menneinä syksyinä,
nyt ei vielä ainuttakaan,
Sammaleiset kivet on minusta kivat,

noi ei varmaan ole vieriviä :D
Ranta on hiljainen
ei näy ainuttakaan hyppelijää
västäräkistä puhumattakaan.
Kanadanhanhetkin on jo menneet
pitkälle matkalle jonnekin.
Nautin näistä kuljeskeluista luonnon helmassa
ja rannoilla,
vesille tekis mieli,
ehkä viikonloppuna sitten!