Tammikuu

Venyttelyharjoituksia selälle, on vähän vihoitellut.


Aivan kuin eläimen talja, nahka, ehkä leobardin tuossa,
väreilevässä kosken poukamassa. Ihana minusta!

Koski virtaa yhä vapaana, tästä tykkään.

Puut lumivaipassaan on upeita.
Rannalla oli yksi kalamies pilkillä.
Luonnon taidetta..


Tammikuussa puut näyttävät tänä vuonna kauniilta.
Pakkanen on jäädyttänyt huurteen ja lumen puihin kiinni.
Pian tulee tuuli joka puistelee oksista kauniin lumivaipan.
Ennen sitä halusin kuvata luontomme kauneutta taas jälleen.
Miksihän minulle tulee mieleen juuri nyt Kiiruna, lumilintu pohjoisesta.
Ehkä sen valkean kauneuden vuoksi ja karujen olosuhdeiden takia.
Kiirunan untuvat ja höyhenet on tuuheammat kuin muilla linnuilla ja sepä se tarkenee, kylmässä Suomen maassakin.
Jaloissakin linnulla on höyhenet, joka pitää lämmön sisällä koivissa.
Kaunis lintu.
Haaveeni on joskus Lapin luontoon mennä samoilemaan, ehkä tapaisin kiirunan, tai ehkä en.
Mutta haaveita on muitakin.
Tänään pysytellään täällä etelämmässä vaan ja tyydyn ihailemaan siis noita kauniita puita ja valkeaa luontoa, kuinka pakkanen on koristellut jääveistoksin tienoot.
Teimme pitkän lenkin, ajelimme autolla kauas pois korpeen, metsään, ja jaloittelimme välillä, lämmittelimme nuotiolla, jonka kalamiehet oli sytyttäneet.
Kävelimme jäällä ja ihastelimme tätä kauneutta, minkä luoja meille on antanut.
Pakkasta -6 astetta, mukava pikkupakkanen siis.
Kävelysauvat antaa liiikettä joka lihakseen, ja askel nopeutuu väkisinkin.
Ai siis ,että minä nautin.
Kuvia on niin paljon, että valinnan vaikeus on edessä,
Tässä tänne haluan muutaman kuitenkin ulkoilupäivältämme laittaa.