Valkoiset krysanteemit

Ikävän nyt kerron teille...
Niin siinä tänään sitten kävi,
että pikku piipertäjä urpiainen ei selvinnyt,
suruviesti tuli kaupassa ollessani.
Lintupieni ei nähnyt tulevaa kesää. 

Minä kun oon tämmönen,
vedet tuli silmiin
ja oli pakko kaupasta pois lähteä.
Olin kovin apea
siinä mietittiin mitä tehdään,
ajeltiin taas niitä näitä yritettiin kuvailla,
ja päädyttiin lintujen ruokintapaikalle
missä yritän harjoitella aina tuota
pikkulintu kuvausta.

Siinä innokkaat tintit tulee syömään

ja vihervarpuset,
jotka aina siinä käy,ei koskaan ketään muita,
Paitsi kerran oli sorsa!
Ihmeitten ihme, ette ikinä arvaa!

Kuka se tämä oli?
Voi ei, ikkään en ole nähnyt urpiaista noin läheltä, 
kuin mitä nyt eilen.
Mutta siinä se katsoi minua ruokaa suussa,
hetken,
ja katosi,
kuin ei olisi koskaan siinä ollutkaan.
No, kummasti minulla jotenkin silmät alkoi
loistaa, näin kertoo Matti,
ja apeus katosi.
Tuliko väsynyt eilinen lintu 
jotenkin mieleen
jollekin, minulle tuli,
kuin se olisi kertonut jotakin
tämä tapaus.
Päätellä voi mitä tahansa...
Mutta sittenkin, tahtoiko kertoa toisen linnun
muodossa ,että kaikki on hyvin ♥

Minun oli ihan pakko kirjoittaa
ja kertoa tämä tarina.
Että muistaisin nämä kaksi
päivää, ja muistaisin ruokkia
lintuja.
Kukkaset ostin kaikille pikku piipittäjille
varsinkin urpiaiselle ,ja tiedättekö,
sekin näyttää olevan tuo kukka kimppu kuin sydän,
siksi tein sydän himmennyksen siihen.

Pikku urpiainen reppana

Ajeltiimpa Matin kanssa teitä ,niitä näitä,

kävimme tilhejä ihastelemassa, kovin olivat arkoja.

Mutta se tiukujen helinä

kun tilhet lensivät puuhun,

voiko olla kauniimpaa...

Olivat hiukan kaukana

mutta jospa tuosta kuvasta ne erottaa.

Puut ovat uskomattoman kauniit tähän aikaan.

Ja tintit erottuu hyvin!

Mutta arvatkaapa

kuka tämä on?

Urpinainen onnetonna

nökötti keskellä kylä tietä, kun ajoimme ohitse.

Sanoin siinä Matille, 

että heti takaisin

ja niimpä otin pikkuisen käsiini,

ja veimme sen lintutarhalle.

Tuntui kuin lasta pitelisin, avutonta, kun sen koivet

tarrautui käteeni :/

Onneksi paikalla oli vielä työntekijä

joka ystävällisesti otti linnun hoitoon.
No niin, onneksi meillä on lintutarha ♥

Yö nyt on kriittinen

selviääkö lintuparka,

joka oli ilmeisesti jäänyt auton töytäisemäksi.

Luvattiin että hän soittaa minulle.

Toivotaan potilaalle toipumista

yhdessä lintu ystävät jookos?

Voi näitä poloisia, varmaan uniinkin tulee...