Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥




 

Syyyskuun lopulla

Näin sitä päivät lyhenee ja pimeä aika pitenee,
syyskuukin jo on lopuillaan, mihinkä se oikein katosi?

Minusta tämä syyskuu on ollut yhtä sadetta ja harmaata enimmäkseen,
vaan tämäpä viikko on ollut hyvä, tykkään tästä viikosta erityisesti!

Luonto on vetänyt puoleensa auringon myötä,
on kierrelty metsiä, luontopolkuja ja muuten vain maisemaa  vaihdettu.
Mökkeilyt on mökkeilty ja luukut pistetty kiinni,
mykät linnut istuu oksilla ja miettii etelään lähtöä.

Taitaa sinne kovin moni meistä ihmisistäkin tahtoa lentää,
pois harmaasta ankeudesta, syksyn ja tulevan lokakuun pimeydestä.
Minä jään rannalle ruikuttamaan ,kun kaikki lähtevät,
haikein mielin astelen keltaisten lehtien seassa tutuilla poluilla vielä.

Vaan haikeus ei kestä kauan, nautin keltaisista lehdistä joita lentää hiuksiini,
nautin pienestä yksittäisestä kukasta,
joka vielä jaksaa kukkia harmaiden ja kuolleiden lehtien seasta, sinnikkäästi,
kohti valoa on kasvettava, vielä kerran, valoa kohti noustava!

Onkohan luoja antanut meille pehmeän laskun syksyn värien lailla,
ettemme surisi mennyttä kesää ,ainakaan kovin paljon?
Luulin olevani kesän lapsi, rakastankin syksyä ,värejä iloa,kun taivas on sininen
ja  keltaiset lehdet hohtaa kuin kulta  taivaan sineä vasten.
Ilo löytyy hyvinkin pienistä asioista yleensä, luontohan on sinällään jo taideteos, kaikista parhain!

Iloa ovat tuottaneet myös kivat ystävät muistamalla!
Oikein paljon kiitoksia Janskula ja Marleena tunnustuksista! 

Tunnustuksessahan ei ole muuta kuin kertoa mistä sai sen ja lähettää se eteenpäin,
mutta tämä jo taitaa olla niin monella ystävällä, 
etten osaa eritellä vaan annan sen kaikille  lukijoille, näin syyskuunkin lopun kunniaksi!

" Ystävyys on akku elämän arjessa" 

"Ystävyys ja ystävät, myös kaikki blogiystävät, ne on vain niin elämän suola, ilo ja kaikkea millä ihminen pääsee jo pitkälle, vaikka elo muuten olisi kurjaa. Huolet tuntuvat pieniltä, varsinkin kun pieni ihminen löytää ystävyyden avaimet, niitä pitkään kaivattuaan. Täällä blogimaailmassa olen saanut tuon myös nähdä ja se tuntui NIIN hyvältä, kun ystäviä löytyy pienelle ihmiselle. Mieleni on keveä ja aurinkoinen, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tuoliin lysähtänyt elon murheiden kasaannuttua. Sitä tämä elämä on...vuoristorataa" ♥

Vaan eipä ilot vielä tähän loppuneet ,eikä yllätykset, vieläkö jaksatte kuunnella?
Voitimpa yllätyksekseni ihanan palkinnon Tupun tupa blogista.. jeeeeeee! 
Ja palkinto on aivan mainio, tykkään!

Siis kotikosmetiikkaan reseptejä, ja tutkittuani kirjaa, tein jo suunnitelmia,
eli tottakai aion kokeilla niitä, ensin ajattelin kasvovoidetta tehdä, sitten yövoidetta, 
tai toisinpäin, hajuvettäkin voisin kokeilla, kasvonaamioita ja kaikkea sellaista, mitä vaan...
Kerrompa sitten mitä olen tehnyt, tai kokellut, kun alan raaka aineita kosmetiikkaan hankkia.
Ei vielä mutta myöhemmin, nyt olis vaan intoa kokeilla.
Kiitokset Tupulle kirjasta! ♥

Lopuksi tahdon kiittää ja ojentaa kaikille ihanille lukijoille, ystäville ja satunnaisille kävijöille
ruusun tämän pian päättyvän syyskuun kunniaksi ,tai muuten vain!
Lempeää loppukuuta, iloa ja lämpöisiä ajatuksia ♥
T seijastiina 

Mennyttä ja tulevaa

Heipparallaa täällä sitä taas ollaan!
Mona naukaisee terkut ja me yhdessä kiitämme kaikkia ihania ihmisiä kommenteista
ja sitten niiiiiiin kivoista kommenteista!

Tervetuloa myös uudet lukijat!
On hyvä olla täällä taas!
Mona Murmeli Marjutin kissan kanssa ollaan viikkotolkulla
sahattu Heinolan / Vuolenkoski väliä,
ja elämä maistuu kissalle kuin varaemännälle.
Kesä on tähän asti ollut leppoisa ,mitä nyt väliin rankkoja ukkosia salamoineen,
yritti päälle tulla, mutta niistä viis, maa tarvitsee sateensakin.
Luonnonvoimat on upeaa katsella, kun niille emme mitään voi.
Sateisena päivänä pelataan sisäpelejä, esim. korteilla seiskaa, 
ja tietysti perhoskorteilla, kuten arvata saattaa, kun on kyse Seijastiinasta.

Ja Mona se on nauttiut myyräpaisteja päivittäin, kantaen minullekin tarjolle,
vaan itse kyllä pidän enemmän ,esim. marjoista.
Nyt on luoja antanut meille satoa yllin kyllin,
mustikkaa ,mansikkaa, vadelmaa, ihan kaikkea riittämiin.
Onhan niistä herkkuja tehty jos jonkinlaista, parasta mansikkakakun jäljeen
on kuitenkin mummon mustikkapiiras, eikös vaan?

Ohessa linkki reseptiini ja sitäpä minäkin toissapäivänä tekasin :Mustikkapiirakka pullataikinalla
Ostin  juuri myös pari kiloa avomaankurkkuja, niitä ei itellä kasva, mustaherukanlehtiä kyllä,
saan puskasta suoraan tölkkiin,

kun huomenna kurkut säilön,
ja ihan tällä ohjeella, ohessa linkkini :Valkosipuli maustekurkut
Perhosbaarillani myös on ihan ruuhkaksi asti asiakkaita ollut, 
suruvaippoja, amiraaleja, 'liuskoja', 'neitosia'...
Ritariperhosenkin sain ilokseni nähdä oikein kunnolla,
siihen se yks kaunis, kuuma kesäpäivä pysähtyi eteeni hiekkatielle,
että otapa nyt kuva, Seijastiina, kun sitä niin kovasti olet toivonut.

Ja minä otin kuvaa toisensa jälkeen, ja  ritariperhosen toukkiakin ikuistin rannalla ,se oli toinen kerta kylläkin..

Sitten voidaankin Mona kanssa lähteä vähän kierrokselle ,
mitä on nähty ja kuultu pihapiirissä maalla, ja lähistöllä, sekä että järvellä,
ja lammella,
ilman suurempia selityksiä ensin Heinolassa nähtyä:

Joutsen kaipaa kaveriaan, joka on poissa, en tiedä missä?

Järvellä on leppoisaa.

Kanadanhanhia.

Lokinpoikanen lammella.


Sitten mennään maalle Vuolenkoskelle ja pihapiiriin mökille:

Näkymä kuistilta.

Pihalla kukkii syyskukkia, tässä muutamia:

Kuunlilja

Oranssi krassi

Keltainen krassi

Kaunopunahattu

Verenpisara

Kesäpäivänhattu

Punaherukka

Siinä ripaus meidän kesää, nyt uusia tuulia kohti!

Ihania on olleet kesäpäivät leppoisia, yöt kuumia,
Nyt jo hiukan viilentyneitä öitä.
Elokuussa on jotain unenomaista, aamulla aikaseen sumua pellon yllä, 
saattaa sumun hälvetessä nähdä upeita hämäkin seittejä.
Kuulla kurjen kutsua.

Ollaan ihan iloisia ja nautitaan jäljellä olevasta kesästä.
Kiitos jos jaksoitte tänne asti seuranamme kesän muistoja selata.
Hyvää ,antoisaa elokuuta hyvät kaverit!

Lauantaiaamun mietteitä

Heipsistä vaan kaikille lukijoilleni ja muutenkin mukaville ihmisille.
Kiitän oikein lämpimästi monen monista kommenteista jokaiseen kolmeen blogiini.
Olette ihania kun jaksatte kevätkiireitten keskellä muistaa iloisilla
hyväntuulisilla kommenteilla!
Ruusu siitä teille kaikille tässä olkaa hyvät!

Monalta myös terkut, se innoissaan juoksee mökillä puusta puuhun. 

Niin se vaan kevät on jo pitkällä,
yhtääkkiä luonto on puhjennut kukkaan, tuomet tuoksuu joissain paikoin
kuten meillä mökillä.
Harmi kun en muistanut kuvaa ottaa!
Äitien päivätkin meni niin sukkelaan ja mukavasti, että huhheijaa tätä kevättä ♥
Pikkulintuseni joka on jo 30 vuoden ikään ehtinyt muisti vanhaa äitiään
kipaisemalla mökille iloksemme.

Tytär muisti ihanilla joutsenilla ,tietäen ,että niitä rakastan!
Värit vaihtuu kauniisti toisessa, sinisen, vihreän, keltaisen ja punaisen lailla.
Ihana!
Mökillä on pitänyt kiirettä,on se jännää miten mökillä onkin aina puuhaa.
Niin sitä riittää että pitänee kesälomalle jäädä määrittelemättömäksi ajaksi.
Päivittelen harvemmin nyt blogeja, mutta en kuitenkaan lopeta!
Sitä se tuleva kesä on, senhän jokainen tietää, ette malta kuin ulkona olla,
ehkä sateisena päivänä sitten postaillaan.
Mutta kuvia on reppu taas pullollaan, vaikea valita mitä tänne laitan,
mutta kun kasvit ei vielä kukoista puutarhassani, hiukan muuta, olkaa hyvä:
Kangasperhonen

Suruvaippa, hiukan jo väsynyt vanha, antoi jopa koskettaa ...

Västäräkistä vähäsen...

Peipon laulu herättää meidät aamuisin, on se niin somaa..

Koko talven kaipaamani punatulkut tuli mökille tervehtimään.

Sintiainen valloittava pippurinen lintu.
Myös kirjosieppo jo saapui alusta viikon, kuvat vaan oli heikot, ette tohdi laittaa tähän.

Tavit jonossa rannalla. 

Metsäjänis on aika vaalea vielä, mutta ilonamme pellolla karkeloi kahden kaverin kera, kuten viimekin kesänä, ajan sen pois aina tuolta tieltä, ettei autot huristele päälle.

Miehen kouran kokoinen rupisammakko löytyi puuseehen matkalla. 

Mustaherukka puhkesi lehtiin yhtä äkkiä.

Valkovuokot kukkii, sinivuokot jo lopettaen kukinnan. 

Kielossa on nuput jo kuumalla aurinkoisella paikalla mökin kupeessa.

Rentukat kukkii.

Esikot kiinnostaa sitruunaperhosta 

ja mustikanvarret joissa on jo kukkia osittain.

Tässäpä kuulumisia monin kuvin,kun en tiedä koska seuraavan kerran tätä blogia päivitän.
Tulihan noita kuvia, mutta tulkoon pian alkavan kesän kunniaksi ♥
Iloista kevättä ja kaunista tulevaa kesää hyvät ihmiset!
Riennän kohtapuoleen vierailuille ja katsomaan mitä teille kuuluupi!

T
Seijastiina ja Mona ♥