Helmikuun lopussa

Heleästi helähti helmikuu lähelle loppuaan,
juurihan se vasta alkoi.
Kohta siirrytään maaliskuun myötä kevääseen keikkuen, talven ja kevään otellessa kumpi saa voiton,
kumpi antaa periksi.

- Elämän virrallamme
jokainen vuosi
vie meidät erilaiselle
matkalle:
Myrskyyn ja tyveneen
sumuun ja kirkkaaseen
kuohuun ja suvantoon.
Mutta valo ja pimeys
lumi ja vehreys
kukat ja perhoset
linnut ja perhoset
maaemon makeat annit
auringon hyväilyt
vuodenaikojen kiertokulussa
alati palaavat
kuin rakkaat uskolliset
ystävät
koskaan pettämättä
luottamusta. -

----Tuntematon ----

Eilen oli aivan ihana päivä aamulla, heti auringon noustua suuntasin
kohti maaseutua, ajelimme ystävän kanssa niitä näitä, auringonpolkuja,varjojen leikkejä
seuraten.

Lunta pursuaa tien varret pehmoisinaan, pumpulisine reunuksineen.
Upottavaa, kaunista valkeaa lunta, jota kauan syksyllä odotettiin.
Antaa lumen olla, kyllä se siitä sulailee kesään mennessä, ainakin niin se aina on tehnyt.
Pidän lumesta, pidän auringosta, sen mukavasti leikkiessä timantein koristelemillaan hangilla.

Mielelläni kuljeksin myös Kymijoen rantoja siellä täällä,
usein astelen sulille vesialueille sorsia katsastamaan, reppanoita rohkeita kylmän talven viipyjiä.

Jo aivan pian, hyvinkin, kuukauden kuluttua saamme ehkä nähdä myös paluumuuttajia,
laulujoutsenia joella, nokikanojen ja härkälintujen myöhemmin seuratessa huhtkikuussa.

Kevään kynnyksellä on hyvä olla, aina se antaa uutta toivoa ja uskoa uuden syntyyn.

Näissä tunnelmissa, kevään jännittävässä odotuksen tunteessa on hyvä tulla kotiin,
istua rakkaan kissa hyrrätessä jaloissa ja kerjätessä huomiota.

Kiitos teille lukijat  ja satunnaiset virailijat monista, monista kommenteista postauksiini,
Iloa helmikuun viimeisiin päiviinja odotetun kevään aavistuksia rintaan.
P.S
Kiitän myös niin monia ihania ihmisiä osallistumisesta arvontaani,
joka jatkuu siis yhä vielä viiikon ja päivän Tässä postauksessa.

Nyt tässä välissä piipahdin Kauniissa Katin korussa.
Häneltä sain ihanan tunnustuksen, joka on tarkoitettu blogeille joilla on korkeintaan
200 lukijaa, joten kiitos hänelle, vaikka lukijamääräni on nyt hiven yli, haittaako se ketään, kiitos Kati!
En ala myös tätä jakamaan eteenpäin, eli se on kaikille myönnetty, olkaa hyvät!
♥ Katin blogissa siis kannattaa käydä ihastelemassa kauniita koruja, ovat todella ihania.

♥

♥

Terkuin Seijastiina
 


 


 

Mustavalkoista ja oranssia

Luonnon eessä sanattomana seison  lumisen luonnon keskellä.

Inhosin erittäin paljon loskaista, pimeetä syksyä, nyt on sitten luoja meitä taas ilahduttanut

kauniilla maisemilla.

Nyt on hyvä ottaa kimpsut ja kampsut, eväitäkin ja mennä vaikka nuotiolle makkaran paistoon.

Kumpa tähän mielettömään luonnon kauneuteen vielä paistaisi aurinko, 

heitellen timantteja hangille.

Nyt joku voi ajatella, että joutusimpa tekemään lumitöitä, niin ihastelu olis kovin kaukana.

Voin siihen vastata ,että on niitä tullut tehtyä paljonkin, enkä silti jaksa lakata nauttimista lumesta.

Käyn minä tuossa pihalla vieläkin kunnon vuoksi ..hih... ainakin lintujen ruokintapaikan putsaamassa.

On myöskin harmaata, valokuvaaja, tälläinen harrastelija miettii, kuinka saada valkoinen lumi näyttämään kauniilta.

En ole vielä konstia keksinyt,mutta jospa nämä kuvat välttäisi tammikuun keskivälin ilmoja tunnelmia.

Eli kokeilin mustavalkokuvia, kuten mestarit valokuvaajat neuvovat ohjeissaan harmaana päivänä kokeilemaan.

Kaksi ylintä siis mustavalkoista ihan tarkoituksella.

Alimmat pari kuvaa luonnossa ihan Powershotin lumiasetuksella, liekkö noissa eroa ylempiin paljonkaan.

Jotta ei menisi ihan harmaaksi tämä päivittely, pistetäämpä jonon jatkoksi parit tulppaanit,

joita ostin ihan värinsä vuoksi piristämään.

Oranssi on kuulemma in, ja mikäs ettei tulppaanitkin ole sitten oranssia, sopii mulle.

Makroilua ja normaalia kuvausta. Onhan kukissa riittävästi väriterapiaa, onko sinusta?

Kuvia kannattaa klikata isommaksi, kun en sitäkään ole keksinyt, miten ne näyttäs täällä blogissa terävemmiltä, kuten koneella ovat.

Ei muuta kuin kiitokset taas mahtavista kommenteista, ja ilosta mitä ne minulle antaa, hyvät lukijat ja ystävät ♥

Oikein hyvää viikonloppua, antoisia päiviä ja reippaillaanhan ulkona, saadaan punaset posket ja naurava suu?

 

Tunnustuksia ja syksyn mietteitä

Kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista edelliseen postaukseeni ♥
Suuri kiitos myös Askartelin itte blogiin ja Marimeerille kauniista tunnustuksesta,
ja ruusuista, ihana kuva on ♥

Nyt pitää siis ruusut saatuaan vastata viiteen kysymykseen.
Eli da...daaaa ,tässä tulee eka:

1. Lempiruokani: Nam, vaikka mitä, nyt kun karppaan, se on kyllä possun file kermassa.
2. Lempimakeiseni: Voi ei, tekis mieli Lidhlin mansikka/jugurtti suklaata, myös Fazerin sitruuna jugurtti suklaa, namia!
3. Lempilukemiseni: Luin samoja kuin Marimeeri, nyt on jäänyt lukemiset vähemmälle, ja Nora Roberts on yksi myös!
4. Mieluisin paikka tehä käsitöitä: Muhkea olohuoneen tuoli.
5. Lempielokuvani: Viimeksi katsotuista oli kyllä tuo: Mennyt maailma, joka on edellisessä postauksessa, kun ostin sen DvD:n.

Nyt nämä ruusut pitäs jakaa viidelle eteenpäin, en osaa päättää, kun kaikilla tuntuu näitä jo olevan,
ainakin kysymykset, joten annan sen kaikille ihanille lukijoilleni ja vieraille, olkaa hyvät ♥
Olette sen kyllä ansainneet, monin monin kommentein kun minua olette muistaneet!
Hepssilleen ja niimpä on syksy edennyt jo siihen pisteeseen,
että pikkuisen mökin oven salvat pistetään pikkuhiljaa kiinni,
vene kumoon ja kaikki paikat talvinkuntoon.
Ihana raikas, värikäs oli viikonloppu ja kaunis ilmakin oli kuin morsian.
Pistän muutaman kuvan ja toivottelen kauniita, värikkäitä syksyn päiviä ja iloa!
T
Seijastiina

Luonto värittää maisemat kauniisti, minusta se on parhainta taidetta!

Vaahterat liekeissä rannoilla!

Sienet on kuvauksellisia ja niitä löytyy ihan syötäväksikin!

Sateen jälkeen pisarat ovat hauskoja lupiinin lehdillä!

Oravat ilkamoi pihapiirissä!

Omenat kypsyy!

Marjat kypsyy antaen puille ilmettä!

Ruusunmarjat on vitamiinipommi!

Kiinanruusuni tervehtii kotiin tulijaa runsain kukin!

Mennyttä ja tulevaa

Heipparallaa täällä sitä taas ollaan!
Mona naukaisee terkut ja me yhdessä kiitämme kaikkia ihania ihmisiä kommenteista
ja sitten niiiiiiin kivoista kommenteista!

Tervetuloa myös uudet lukijat!
On hyvä olla täällä taas!
Mona Murmeli Marjutin kissan kanssa ollaan viikkotolkulla
sahattu Heinolan / Vuolenkoski väliä,
ja elämä maistuu kissalle kuin varaemännälle.
Kesä on tähän asti ollut leppoisa ,mitä nyt väliin rankkoja ukkosia salamoineen,
yritti päälle tulla, mutta niistä viis, maa tarvitsee sateensakin.
Luonnonvoimat on upeaa katsella, kun niille emme mitään voi.
Sateisena päivänä pelataan sisäpelejä, esim. korteilla seiskaa, 
ja tietysti perhoskorteilla, kuten arvata saattaa, kun on kyse Seijastiinasta.

Ja Mona se on nauttiut myyräpaisteja päivittäin, kantaen minullekin tarjolle,
vaan itse kyllä pidän enemmän ,esim. marjoista.
Nyt on luoja antanut meille satoa yllin kyllin,
mustikkaa ,mansikkaa, vadelmaa, ihan kaikkea riittämiin.
Onhan niistä herkkuja tehty jos jonkinlaista, parasta mansikkakakun jäljeen
on kuitenkin mummon mustikkapiiras, eikös vaan?

Ohessa linkki reseptiini ja sitäpä minäkin toissapäivänä tekasin :Mustikkapiirakka pullataikinalla
Ostin  juuri myös pari kiloa avomaankurkkuja, niitä ei itellä kasva, mustaherukanlehtiä kyllä,
saan puskasta suoraan tölkkiin,

kun huomenna kurkut säilön,
ja ihan tällä ohjeella, ohessa linkkini :Valkosipuli maustekurkut
Perhosbaarillani myös on ihan ruuhkaksi asti asiakkaita ollut, 
suruvaippoja, amiraaleja, 'liuskoja', 'neitosia'...
Ritariperhosenkin sain ilokseni nähdä oikein kunnolla,
siihen se yks kaunis, kuuma kesäpäivä pysähtyi eteeni hiekkatielle,
että otapa nyt kuva, Seijastiina, kun sitä niin kovasti olet toivonut.

Ja minä otin kuvaa toisensa jälkeen, ja  ritariperhosen toukkiakin ikuistin rannalla ,se oli toinen kerta kylläkin..

Sitten voidaankin Mona kanssa lähteä vähän kierrokselle ,
mitä on nähty ja kuultu pihapiirissä maalla, ja lähistöllä, sekä että järvellä,
ja lammella,
ilman suurempia selityksiä ensin Heinolassa nähtyä:

Joutsen kaipaa kaveriaan, joka on poissa, en tiedä missä?

Järvellä on leppoisaa.

Kanadanhanhia.

Lokinpoikanen lammella.


Sitten mennään maalle Vuolenkoskelle ja pihapiiriin mökille:

Näkymä kuistilta.

Pihalla kukkii syyskukkia, tässä muutamia:

Kuunlilja

Oranssi krassi

Keltainen krassi

Kaunopunahattu

Verenpisara

Kesäpäivänhattu

Punaherukka

Siinä ripaus meidän kesää, nyt uusia tuulia kohti!

Ihania on olleet kesäpäivät leppoisia, yöt kuumia,
Nyt jo hiukan viilentyneitä öitä.
Elokuussa on jotain unenomaista, aamulla aikaseen sumua pellon yllä, 
saattaa sumun hälvetessä nähdä upeita hämäkin seittejä.
Kuulla kurjen kutsua.

Ollaan ihan iloisia ja nautitaan jäljellä olevasta kesästä.
Kiitos jos jaksoitte tänne asti seuranamme kesän muistoja selata.
Hyvää ,antoisaa elokuuta hyvät kaverit!

Eilisen päivän mietteitä

Kylläpä mukavasti tuo aurinko häikäisee silmiäni tänäkin päivänä,

kun tässä koneelle istuskelen ja tätäkin kirjoitan.

Aamulla sateli muutaman ison lumihiutaleen rökäleen,

mutta ainakin nyt paistaa aurinko.

Eilistä minä tässä vaan päivittelen ilma suurempia jorinoita.

Piipahdettiin maalla mökkitunnelmissa

mutta pihalla oli liian paljon lunta,että meni maisemien katseluksi

ja no sainhan minä kenkäni kastumaan,

kun oli ihana pakko rämpiä mökin pihaan senverran,

jotta oliko viime keväänä tekemissä lintumökeissä jo muitakin tarkastelijoita,

kuin minä,

ja olihan ne tintit siellä kisaillen linnunlaulu puussa tervehtien.

Maisema Vuolenkoskelta

Laulujoutsenet ovat palanneet, tämä järvi ylettää myös mökkirantaan.

Täältä saa tuoreita jauhoja,tulee hyvät vehnäset, leipoa mökillä sadepäivänä.

Pellolla jäniksenpolku ja liian paljon lunta töyhtöhyypän tulla vielä.

Vuokraisännän lampaat on lemmikkejä, tuttuja viime kesältä,

eivät kuulemma pääse pääsiäispataan.(Onneksi)

Omppu heppa tutun Tuikun tilalla.(Josta kerroin viime vuonna)

Venemies on jo päässyt katiskan kanssa pyytämään järven antimia.

Isokoskelo seuraa kalastajan venettä.

Ja siinä se oma pikkumökki odottaa kesäasukkaita ja perhosbaarin laittajaa koivuun.

Kotikaupungissa täällä lokit, ne ekat toivotti tervetulleeksi, 

ja kertoivat uupuneina pitkästä kotimatkastaan.

Iloista keskiviikkoa ja viikonloppua toivottaa 

Seijastiina

♥