Syyyskuun lopulla

Näin sitä päivät lyhenee ja pimeä aika pitenee,
syyskuukin jo on lopuillaan, mihinkä se oikein katosi?

Minusta tämä syyskuu on ollut yhtä sadetta ja harmaata enimmäkseen,
vaan tämäpä viikko on ollut hyvä, tykkään tästä viikosta erityisesti!

Luonto on vetänyt puoleensa auringon myötä,
on kierrelty metsiä, luontopolkuja ja muuten vain maisemaa  vaihdettu.
Mökkeilyt on mökkeilty ja luukut pistetty kiinni,
mykät linnut istuu oksilla ja miettii etelään lähtöä.

Taitaa sinne kovin moni meistä ihmisistäkin tahtoa lentää,
pois harmaasta ankeudesta, syksyn ja tulevan lokakuun pimeydestä.
Minä jään rannalle ruikuttamaan ,kun kaikki lähtevät,
haikein mielin astelen keltaisten lehtien seassa tutuilla poluilla vielä.

Vaan haikeus ei kestä kauan, nautin keltaisista lehdistä joita lentää hiuksiini,
nautin pienestä yksittäisestä kukasta,
joka vielä jaksaa kukkia harmaiden ja kuolleiden lehtien seasta, sinnikkäästi,
kohti valoa on kasvettava, vielä kerran, valoa kohti noustava!

Onkohan luoja antanut meille pehmeän laskun syksyn värien lailla,
ettemme surisi mennyttä kesää ,ainakaan kovin paljon?
Luulin olevani kesän lapsi, rakastankin syksyä ,värejä iloa,kun taivas on sininen
ja  keltaiset lehdet hohtaa kuin kulta  taivaan sineä vasten.
Ilo löytyy hyvinkin pienistä asioista yleensä, luontohan on sinällään jo taideteos, kaikista parhain!

Iloa ovat tuottaneet myös kivat ystävät muistamalla!
Oikein paljon kiitoksia Janskula ja Marleena tunnustuksista! 

Tunnustuksessahan ei ole muuta kuin kertoa mistä sai sen ja lähettää se eteenpäin,
mutta tämä jo taitaa olla niin monella ystävällä, 
etten osaa eritellä vaan annan sen kaikille  lukijoille, näin syyskuunkin lopun kunniaksi!

" Ystävyys on akku elämän arjessa" 

"Ystävyys ja ystävät, myös kaikki blogiystävät, ne on vain niin elämän suola, ilo ja kaikkea millä ihminen pääsee jo pitkälle, vaikka elo muuten olisi kurjaa. Huolet tuntuvat pieniltä, varsinkin kun pieni ihminen löytää ystävyyden avaimet, niitä pitkään kaivattuaan. Täällä blogimaailmassa olen saanut tuon myös nähdä ja se tuntui NIIN hyvältä, kun ystäviä löytyy pienelle ihmiselle. Mieleni on keveä ja aurinkoinen, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tuoliin lysähtänyt elon murheiden kasaannuttua. Sitä tämä elämä on...vuoristorataa" ♥

Vaan eipä ilot vielä tähän loppuneet ,eikä yllätykset, vieläkö jaksatte kuunnella?
Voitimpa yllätyksekseni ihanan palkinnon Tupun tupa blogista.. jeeeeeee! 
Ja palkinto on aivan mainio, tykkään!

Siis kotikosmetiikkaan reseptejä, ja tutkittuani kirjaa, tein jo suunnitelmia,
eli tottakai aion kokeilla niitä, ensin ajattelin kasvovoidetta tehdä, sitten yövoidetta, 
tai toisinpäin, hajuvettäkin voisin kokeilla, kasvonaamioita ja kaikkea sellaista, mitä vaan...
Kerrompa sitten mitä olen tehnyt, tai kokellut, kun alan raaka aineita kosmetiikkaan hankkia.
Ei vielä mutta myöhemmin, nyt olis vaan intoa kokeilla.
Kiitokset Tupulle kirjasta! ♥

Lopuksi tahdon kiittää ja ojentaa kaikille ihanille lukijoille, ystäville ja satunnaisille kävijöille
ruusun tämän pian päättyvän syyskuun kunniaksi ,tai muuten vain!
Lempeää loppukuuta, iloa ja lämpöisiä ajatuksia ♥
T seijastiina 

Jäätyneitä

Olihan se minunkin päästävä hiukka 
haukkaamaan raitista ,ihanan raitista ilmaa
pitkän sisällä olon jälkeen.
Suunnistimme autoajelulle luontoon.
Paljon en sanoja laita,
kuvat kertokoon suurimman osan,
ja kuinka minä nautin
kun järvituulta sain hengittää sieluuni
ja väsyneisiin keuhkoihin.

Katsokaapa tätä aurinkoa, joka leikkii kuutamoa
mutta aurinko se on.

Lätäköt harmaasssa jäässä 
mieli teki hypätä kuin lapsi kumpparit jalassa
lätäkköön ja antaa roiskua.
Huurteisia lehtiä maassa. 

Katsokaapa lupiineja
kuinka pisarat on jäätyneet kuin kyyneleet lehdille
voiko olla kauniimpaa?

Lammen jää on rannasta riitteessä
heitän pienen kiven 
se vain lähtee pyörimään eteenpäin eikä jää säry.

Lehdet jäi jään alle
kuin oottaen kevättä pitkän ajan päästä
Osmankäämin lehdetkin ovat kyynelehtineet

liekkö tulevaa talvea
mutta pisarat on jäätyneet lehdille kuin helmet.

Ihanaa ,nautinnollista viikonloppua hyvät ihmiset
ja mukavat blogikaverit ja kaikki ystävät.,
satunnaiset vierailijat ♥ ♥

Pienet

Näitä maaäidin pienimpiä:

kodiksi riittää

pikkuruinen koivunlehti

kääriytyä.

Kodiksi riittää

parinsentin kotelokehto

nukkua

arktisen talven yli.

---- Maaria Leinonen ----

Iloa luonnosta

No olipa kiva päivä ihan tämäkin,
vaikka niin harmaalta kaikki näyttää
aamuisen väsyn vuoksi,
kun kaiken lisäksi vielä hiirikin
alkoi temppuilee,
että melkein lensi nurkkaan
vaikken koskaan *eläimiä* kiusaakaan.
Sain ihan uuden kauniin punaisen (ei pinkki :()
hiiren, langattoman ja niin käteeen sopivan
että huhheijaa ♥
Tytär ilostutti Monan ja Cokon kuvilla
meilissä,
laitan niitä joku päivä ilahduttamaan teitäkin
rakkaat ihmiset.
Jälleen kerran suunnistimme Matin kanssa
hieman happihyppelylle luontoon,
osittain toki autolla tuota matkaa taittaen.

Ajeltiin ristiin rastiin outoja polkuja
ihan minne sattuu
ja loppupelistä löysimme itsemme Lusista,
se on pienoinen paikka tässä ihan lähellä.

Ette arvaa,
miten nautin puista,
siis kultaisista puista,
lehtikuusista ja koivuista ja muista puista,
ne on juuri nyt upeimmillaan
ainakin pikku retkemme varrella ♥

Sitä ei kerro kameran kuvat,
miten livenä on niin uskomattoman kaunista,
metsäteillä mitä ajelimme,
rannoilla,

missä jalkailtiin.
ihastuttavaa, sen tietää vain
se joka nyt liikkuu noilla uskomattoman kauniissa
maisemissa.
Vaikkei aurinko paista
eihän sekään aina jaksa,
on upeita nuo puut,
en koskaan lakkaa 

ihastuneena rakastamasta
ajatelkaa..
keltaisia koivuja kuin kultaa
uskomatonta ja ihastuttavaa.
Ja katsokaa tätä
pikku mansikka eriväreissä,
minä pidän tästä ainakin :)



Kylläpä tunsin piristyväni taas
kuin taikaiskusta ♥

Ihanaa lauantai iltaa
hyvät ihmiset ♥

Sumun jälkeen

Sumuvaippa 
peittää mökillä pellot ja maiseman järvelle.

Sumu on harmaata ja salaperäistä 
pienet puput varmaankin pitää sumusta
saavat ilakoida pellolla huoletta
kenenkään näkemättä
mutta tiedän ,että niitä siellä oli.

Kävelen mökkitietä rannalle
ja kuulen nimittäin kahinaa pellolla, 
vaikka näkyvyys haittaakin, joku siellä vipeltää.

Mutta sumun päivän mittaa hälvetessä

paljastuu monet ihanat hämähäkin seitit
ja kostean maiseman salaisuudet.

Kuvaan viimeisiä maisemia sumussa,
huomaan että ompa tinttikin päässyt
ihan vahingossa kuvaan,
sitä parempi.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä
minä näen nämä pienet asiat ,seitit,
puut ja pensaat kauniina.
Kuin hopealankoja keijut ovat usvassa kutoneet 
tammen oksille.

Auringon sopivasti osuessa moni taideteos paljastuu
luonnossa, ihan hetkiseksi vain
hetken päästä näkymät on jo poissa

vai olivatko ne harvaa vain?
Pimeästä minä en pidä,
on aika pakata kimpsut ja kampsut
ja palata kaupunkiin ,
huomenna alkaa taas arki.
Muistellen näitä salaperäisiä hetkiä
usvan jälkeen ,me taas jaksetaan
eikös vaan?