Sumun jälkeen

Sumuvaippa 
peittää mökillä pellot ja maiseman järvelle.

Sumu on harmaata ja salaperäistä 
pienet puput varmaankin pitää sumusta
saavat ilakoida pellolla huoletta
kenenkään näkemättä
mutta tiedän ,että niitä siellä oli.

Kävelen mökkitietä rannalle
ja kuulen nimittäin kahinaa pellolla, 
vaikka näkyvyys haittaakin, joku siellä vipeltää.

Mutta sumun päivän mittaa hälvetessä

paljastuu monet ihanat hämähäkin seitit
ja kostean maiseman salaisuudet.

Kuvaan viimeisiä maisemia sumussa,
huomaan että ompa tinttikin päässyt
ihan vahingossa kuvaan,
sitä parempi.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä
minä näen nämä pienet asiat ,seitit,
puut ja pensaat kauniina.
Kuin hopealankoja keijut ovat usvassa kutoneet 
tammen oksille.

Auringon sopivasti osuessa moni taideteos paljastuu
luonnossa, ihan hetkiseksi vain
hetken päästä näkymät on jo poissa

vai olivatko ne harvaa vain?
Pimeästä minä en pidä,
on aika pakata kimpsut ja kampsut
ja palata kaupunkiin ,
huomenna alkaa taas arki.
Muistellen näitä salaperäisiä hetkiä
usvan jälkeen ,me taas jaksetaan
eikös vaan?

Metsän aarteita, matka metsään jatkuu...

* Jos metsään haluat mennä nyt *...
karhuja en halua nähdä ,enkä myllättyjä sammalia, 
niinkuin laulussa,
muuten tämä lähtee käpälämäkeen Moona kissan lailla,
mutta näin nytkin  - tulevan - huom. tulevan syksyn

aikaan on mukava käyskennellä
pikkupolkuja ja ja rantamia, kiivetä kallioille

ja ihailla alas järvelle.

Metsän kätköistä löytyy aarteita!
Auringon siivilöidessä puunrunkojen läpi valon,
näen kaikkein kauneimmat,
kuin ohuen ohuesta hopealangasta punotut seitit,
ne on minusta niin kauniita.
Kyllä ne on keijujen kutomaa,

uskoin niin lapsena.

Metsän kätköistä löytyy myös kauniita kääpiä,
kannon nokassa ne näyttävät hauskoilta,
istun hetkeksi kannon nokkaan, ja katselen punaista 
kärpäs sientä, se on tosi kaunis,
se on kameralleni aarre,

kaunis mutta vaarallinen.
Tahdon kuvata sitä laajemmalti, että maan värit tulevat mukaan.

Kostealla paikalla rantaheinikossa ihan

pikkuinen karvalaukku.
Paljon ei näy muita sieniä,
no eihän tässä olla vielä kuin elokuussa,
mitäs minä hätäilemään.
Syksyllä on ilo liikkua metsässä,
nyt on liian aikaista kuvaajalle,
punaisen ja keltaisen värit
ne on vielä odotettavissa.
Mutta antoisa pikkuretki silti jo olihan tämä.
Aarteita löytyy,
jos niitä osaa arvostaa ja näkeä,
metsä on niitä täynnä.