sunnuntai 8. elokuuta 2010

Petunian sydän

Loittorenkaalla tirkistelyä ja harjoittelua,

Ihan lähellä petunian sydäntä

Hauskaa ,mitä kaikkea ihan syvältä löytyykään.
Lähettänyt seijastiina klo 8/08/2010 12:39:00 ip.
Tunnisteet: , , ,

10 kommenttia:

  1. -Asta-8. elokuuta 2010 klo 21.03

    Kaunis on petunian sydän, läheltä tarkastellen, ihmeellinen.

    VastaaPoista
  2. seijastiina8. elokuuta 2010 klo 21.42

    Valokin värsyjä, kun oikein tarkastelee, se ON kaunis :)

    VastaaPoista
  3. Maisi8. elokuuta 2010 klo 22.36

    Upeat värit...mitä silmät ei nää :).

    VastaaPoista
  4. seijastiina9. elokuuta 2010 klo 6.40

    Maisi, niin juuri, alkoi kiinnostaa enemmän, mutta nyt on jo niin vähän kukkivia kasveja, joita tutkia, onneksi on kiinanruusu, siinä on nuppuja, pitää yrittää kuvata, kun ne aukeaa, mutta tosiaan, tää on vasta harjoittelua :)

    VastaaPoista
  5. Manna9. elokuuta 2010 klo 9.55

    kaunista on sydämessä!

    se mitä silmä ei nää, viehkottaa minuakin...

    Kamera pitää olla varsin vakaana, mieluiten vaikka tuettuna ja sitten kaino toivomus tuulelle, että pidättelee hengitystään :)

    VastaaPoista
  6. seijastiina9. elokuuta 2010 klo 10.05

    Manna, sinua juuri kaipasinkin!
    Niin, kyllä se käsi vapisee jo liekkö vanhaksi jo tullut?
    Ja todella ei pienintäkään tuulen henkäystä sais oikein olla.. on tuossa vaan harjoittelua, mutta oppia ikä kaikki! :D

    VastaaPoista
  7. Manna9. elokuuta 2010 klo 18.02

    niinkuin olemme kanssasi naureskelleet, tässä ei ole loppua.. välineidenkään suhteen.
    Yksjalka auttaa paljon, tarkoissa sekä hämäräkuvauksissa, siinä ei ole semmosta asettelua kuin kolmijalssa. Kevyitäkin ovat. Mökillä mulla on semmonen muutaman kympin maksanut, jossa on rannelenkki.. menee kävelysauvana.
    Iltasella yleensä tyynempää kuin päivällä, pilvisellä sävytkin tulevat kauniinpana. Mutta jos keksit, miten tuulen tyynnytät, patentoi heti, käyttöä olisi :D)

    VastaaPoista
  8. seijastiina9. elokuuta 2010 klo 18.16

    Manna, niimpä niin, ei tule loppua ei, ja ompi meillä kolmijalka, ihan älytön, ei siinä pysy kamera, läpsähtää aina alas, mutta se olikin kympin juttu :D
    Iltasella on tyynempää, hohhoijaa.. mukavaahan tämä on, ja kyllä minua naurattaa, kun on meinannut kompastua, ja mennä nurin, kun jalatkin on niin kampurat, ettei kyykkään pääse kohta enää, polvisuojat pitäs vielä hommata vissiin :D
    Odotas kun se auringonkukka alkaa kukkia :D
    Pitää kattoa noita yksjalkoja vaikka alustavasti googlettaen.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi30. elokuuta 2010 klo 21.10

    Ihania kuvia sinulla.
    Sinulla ihmeellinen taito kuvata kaikkia niin elävästi.
    t:ainora

    VastaaPoista
  10. seijastiina31. elokuuta 2010 klo 6.57

    Ainora, kiitos kovasti, ei nuo nyt niin vielä ole, harjoittelua on vasta minulla, ehkä ensi kesänä sitten..hiukan kokemusta jo :D

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)