On jälleen hyvä tulla mökille rauhottumaan
työputken jälkeen ja antaa sielunkin levätä,
näissä rakkaissa maisemissa.
Järvihän on meille tärkeä paikka
minne halajaa kesken viikonkin.
Viikolla olimme Heinolan saaristossa,
nyt piipahdamme mökkijärvelle.
Hauska pilvi taivaalla,
mitä te näette siinä,
minä näen krokotiilin,
onneksi kuitenkaan näillä vesillä ei niitä näy!
Että jaksaa kierrellä järveä pitkin ja poikin
vielä auringonlaskun aikaan
on syytä ottaa päivätorkut,
kuten tehtiinkin mökille saavuttuamme.
Auringonlasku järvellä
siinä on jotain niin lumoavaa
että kuvaaja ottaa useankin kuvan
ja miettii minkä kuvan laittaa muidenkin katsella.
Ilma on jälleen leppoisa
suotuisa soutajan soudella
tai ajella pitkin järveä ihaillen uusia maisemia
joita tuntuu joka kerta löytyvän,
voi rantautua maihinkin
metsästä löytyy kivoja asioita.
Kuikat ovat jo kokoontuneet,
pian on lähdön aika
haikea tunnelma tiivistyy niitä katsellessa,
saattaa olla viimeinen kerta kun tapasimme ne.
Ilta jo tummenee ,aurinko laskee
ajelemme hiljakseen kotisatamaan
ja hiljainen ,mietteliäs on matkamies.
lauantai 7. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Metsä on ihana rentouttava paikka.Ei tunnu tuuli eikä sade..tyynellä iltajärvellä on ihanaa soudella.
VastaaPoistaKyllä oot ottanut sitten komeita kuvia taas,ihan silmä lepää noissa kuvissa.:D.Kaunista katseltavaa,kun Kuikkaperhekin menee menojaan,lähtevät kohta taas pois ja palaavat uudestaan seuraksemme!Ihana tuo auringonlasku.:)
VastaaPoistaPia, ihan samaa mieltä, metsä ja vesi on levolliset paikat, joista tuntuu tulevan voimaa oikeasti :)
VastaaPoistaKiva muuten että kävit täällä :)
Tansku, niimpä, pian aivan liian pian kuikat lähtevät, sanotaan, että 10:nen päivän paikkeilla jo lähtevät, haikea mieli siitä tulee.
Toivottavasti ne palaavat järvelle taas ensi kesäksi :)
Syksyllä ainakin minulla on haikea mieli. Odotan pääskyjen paluuta Kokkilan lossille. Toivoisin, että olisi mukava syksy sinullakin!
VastaaPoistakivoja järvikuvia
VastaaPoistaMaria, niin se aina on, kiitos, kyllä syksy on kaunis ja yritetään nauttia siitä :)
VastaaPoistaHannele, kiitos:)
Susiko siinä pilvessä ulvoo? Illat alkavat olla jo pimeitä mutta ovat lämpimiä. Kaunis pelto!
VastaaPoistaMarkka, kiva kun kävit vierailemassa, ja jee, voipi olla susikin, kun oikein katsoo, kyllä, kyllä :D
VastaaPoistaKyllä se pieni haikeus taas valtaa alaa, kun syksy lähestyy. Mulle luonto antaa kanssa voimaa. Ihanaa kuitenkin, että täällä kaupungissakin pääsee metsään ja luonnon keskelle, mutta kyllä mökillä on aina oma rauhansa.
VastaaPoistaSesse, kyllä se niin on.Myös meillä on täällä kaupungissa komeita luontoalueita ja luontopolkuja taivaltaa rannoilla ja metsissä.
VastaaPoistaSitten liikutaan niitä polkuja, kun mökkeily loppuu :)
Mukavaa sunnuntai iltaa :)