Kiitos Valokin värsyjä!

Kiitos kovasti sinulle lahjasta,

tunnustuksesta

olen yllättynyt,

iloisesti

ja hiukan hämilläni tästä

kunniasta.

No jospa nyt uuden tunnustuksen myötä

hiukan virkistäytyneenä kerron muutamia asioita 

itsestäni:

- Luonto on monen muun tavoin erittäin tärkeä,

eläimet ovat vieneet sydämeni,

linnut, kissat koirat, ihan kaikki

on tärkeitä ihan pienimpiä toukkia myöten.

- Tykkään kiipeillä kallioilla,

olen onnellinen ,että murtunut nilkkani

viime keväänä ei estä tuotakaan

harrastusta,

vaan parani suosiolla,

hiukan jäykkyys vielä tosin vaivaa.

Myös järvi, meri on paikka missä sielu lepää,

ja arjen kiemuroissa on hyvä lähteä palautumaan noin.

- Olen onnellinen edelleen

hyvä työ, hyvä tytär,

hyvä mies,

ihana oman mieleinen koti,

kesäasunto,

siinä riittävästi onnen antimia.

- Kesän lapsena, syntyneenä,

rakastan myös syksyä kaikkine väriloistoineen,

talvea odottaen.

Pakkanenkin on kivaa,

pidän narskuvasta lumesta 

pakkaskelillä, 

kenkien alla.

- Onneksi on huumorintajua, 

vaikka välillä sitä koetellaankin.

Savolaista sellaista.

- Runot ja aforismit kiinnostaa

lainailen niitä ja yritän sopivaan rakoseen tunkea

tännekin.

Itsekin niitä teen, mutta

osa pysyy tiukasti pöytälaatikossa.

- Valokuvaaminenhan se kiinnostaa,

kuvani ei kovin häävejä, mutta 

minulle kelpaavia.

Onni on myös mennä kuvankäsittelyä

harjoittelemaan ja opiskelemaan syksyllä

kansalaisopistoon.

Myös hopeakorujen teko kiinnostaa,

ehkä sitäkin menen opiskelemaan.

Siinä seitsemän asiaa minusta.

Ihanat kiitokset vielä Valokille, 

ensimmäisenä tulit mieleeni kelle antaisin

tunnustuksen, ole hyvä!

Minusta edelleen on kaikilla lukijoillani

ihanat, omat, kauniit bloginsa

en osaa valita

enkä voi,

olkaa hyvät ottakaa pieni tunnustus mukaan,

ajattelen ja annan sen juuri sinulle

joka käyt tässä tällä hetkellä.

Mukavaa syksyn odotusta!