keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kurjet lähtevät pian

Kurkien syysmuutto on alkanut jo elokuussa,
ja jatkuu lokakuulle asti.
Kurki on uljas lintumme,
jota aina keväisin odotetaan
ja syksyisin haikeana katselemme taivaankannelle

kun kurkiauran näemme lentämässä.
Kurjet ilmeisesti pitivät kokousta ja tekivät matkasuunnitelmaa
elosta puidun pellon keskellä.
Kurkien ääntely on jotain sykähdyttävää,
niin syksyistä, 
ja riennän katsomaan ,hiljaa pellon viereen,
ihan hissukseen puitten takaa.
Kurjet huusivat aamupäivän ja kutsuivat tovereitaan
kokoukseen,
olin liikuttunut lähes, 

tämän komean linnun huutoa kuunnellessani.
Lähes sanaton, suurta ihailua tunsin
ja alakuloisuuttakin.
Pihlajanmarjat kypsyy ja kurjet lähtee,
niin tuttua ja niin murheellista,
hiukan ehkä.


Mutta ensi keväänä
samalla pellolla... ehkä näemme...

12 kommenttia:

  1. Oi nytkö jo? Minulta aina meinaa tirahtaa tippa linssiin, kun näen kaikkoavat kurkiaurat. YHY:(

    VastaaPoista
  2. Valokin värsyjä, nyt jo, nyt ne alkaa pois muuttaa, kyllä mullakin jotain sydän alassa aina tuntuu, surullista :(
    Ja tuo huuto kun ne kutsuu toisiaan ilmeisesti kokoontumaan, se on vaikuttavaa, hätäpäissä en saanut ees kunnon kuvia, mutta kelpaa itselleni.

    VastaaPoista
  3. Olet napannut aivan mahtavia kuvia kurjista! Siinä on mahtava lintu! Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Muru, ei nuo nyt oikein, keväällä onnistuin paremmin, hätäilen joskus, ja nuo loittonivat.
    Mukavaa iltaa myöskin :D

    VastaaPoista
  5. Hienoa kun olet saanut kurjet kuvattua. Minäkin näin eilen kurjen mutta vaikka matkaa oli satakuntametriä niin se lähti lentoon, enkä saanut siitä kunnon kuvaa.
    Tänään näin vielä kaksi lanttuperhosta, ne lienvät viimeisi urhokkaita, kun kukat ovat jo kuihtuneet.

    Teuvo

    VastaaPoista
  6. Teuvo, ei nuo nyt niin hyvät ole, pitää laittaa kevät kurki vaikka runon muodossa tähän joku päivä, se oli mielestäni parempi.
    Mutta komeita ne on ja vaikuttavia, yksi kurki leuhautteli siipiään, kuin harjoitteli lentoa, mutta kamera heilahti hätäpäissäni, mutta parempi nää kun ei mitään :)

    VastaaPoista
  7. Taas kurjet lähtevät. Kurjilla on kantava ääni. En ole vielä auroja nähnyt. Hienot kuvat onnistuit kurjista ottamaan.

    VastaaPoista
  8. Sisko, kiitos, nuo nyt on vähän mitä on, mutta en minäkään kurkiauroja ole nähnyt, ehkä ne vasta vilkastuu myöhemmin, syyskuussa, lokakuussa, jatkuu muutto.
    Kumpa sattus näkemään vielä upeita auroja :D

    VastaaPoista
  9. Pakko kertoa sinulle. Istuin toissa iltana ulkona, kun yhtäkkiä ylitseni lipui ääneti 19 kurjen aura HYVIN matalalla. Koko luonto oli aivan hiljaa ja välillä kuului vain siiven läpsähdys. Se tuntui ihan taianomaiselta, suorastaan aavemaiselta.

    VastaaPoista
  10. Sude, olisimpa ollut siellä, voih!
    On varmasti ollut todella vaikuttavaa, ja kuten sanoit aavemaista.
    Harmitus sentään, mää vahtaan loppu viikon mäkillä varmaan noita kolmea, jos niitä enää näyttäytyy.
    Mutta se on jännää, nuo kolme on aina tuossa pellolla, keväälläkin, kai ne samat on ,ajattelen...:)

    VastaaPoista
  11. Kurjet on mahtavia ja komeita.Ääni kantautuu kauas,kutsuhuutoja kavereille,että kohta lähdetään.:(.

    VastaaPoista
  12. Tansku, niin on, aivan upeita lintuja, nyt haikeus mielessä niiden touhuja seurataan :)

    VastaaPoista

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!