silmäni kun suljin
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.
Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.
Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne
kieloniityn varjoihin
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun,josta kuitenkin
hymyy koko rinne -
-----Saima Harmaja-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!