Hei minä täällä taas

Elikkä terveisiä täältä vaan maalta kovasti,
moikkaa Moona ja jatkaan päiväuniaan.
Minä en tahdo lähteä kaupunkiin,
saa akka mennä yksin
ollaan Matin kanssa vielä ainakin yksi yö!



Vanha ryijy seinällä kertoo mökkielämästä.
Kuinka vanha tuo onkaan.
Mutta pidän siitä.
Ja Moonaa taas väsyttää.
Jäi kissa sitten mökille ja minun oli palattava kaupunkiin.
Vähän vaan harmittaa,
jos vaikka kesän viimeiset aurinko kelit oli,
ei sitä koskaan tiedä.
No aikansa kutakin.



Viime kesänä Matin tekemät kivituikut pääsi illalla
taas valaisemaan hämärän rajamailla
verannalla.
Pidän noistakin, ne kävi välillä Jyväskylässä
tyttären luona, ja hän ihana toi ne takaisin.. ihanat!
Tykkään valosta joka paistelee kivien raoista.
Ajattelin kyhätä kiveistä mökille pihamaallekin jotain lyhtyä tai silleen.
Katsotaan nyt.




Vanha puutarhakeinu pääsi kohti aurinkoa,
ja kylläpä väriä tarttuikin nyt viikonloppuna nahkaan.
Ajattelimme maalata tuon kunnon keinun
putket punaisella ja muuten vihreää, olettaisin.
Maalla riittää hommia,
ei se ole mikään vapaa-ajan asunto.. I think.. ;D
Mutta välillä..



On hyvä pysähtyä taas hetkeksi ihailemaan
vaikka perhosia jotka kisailivat kevät esikoissa iloisesti.




Raparperi kasvaa ihan silimissä,
ja yhtäkkiä kukat on tullut myös vuorenkilpeen.
Kävelimme metsän siimeksessä
valkovuokkoja on paljon,
muttei kangasvuokkoja täällä näy,
olisin kovasti niitäkin kaivannut.
Mutta hyvä viikon loppu yhtäkaikki!
Huoh.. paluu arkeen alkaa jälleen uusin jutuin.