Lauantaina bongailtua

Viime yönä ukkonen möyrysi ja salamoi järven takana,
satoi vettä aikalailla,
mutta aamulla tuoksui tuomi aivan vastuttamattomalta
ja luonto oli taas raikkaana herännyt sateen jäljiltä.
Heräsin kuuden maissa aamu varhain,
kurjen ääneen.
Unisin silmin vääntäydyin katsomaan ikkunaan.
Kurkia pellolla ihan tuossa lähellä,
missä pupujussi viimeksi nautti luomutuotteita.
Siellähän ne oli vuorostaan aterioimassa.
Hiippailin terassille kamera kourassa.
Kuva vähän kehno, kun yritin karistella väsyneistä silmistä unihiekkaa.
Mutta kaikki pitää ikuistaa.



Lähdimme kunnolla herättyämme vähän maaseutukierrokselle,
luontoa ihastelemaan ja katselemaan tienoon keväisiä maisemia.
Isäntämme lampaat ei ONNEKSI olleet joutuneet pääsiäispataan,
vaan kyllä olivat villoistaan päässeet.
Ovat kovin hoikkia tyttöjä nyt kaikki kolme.
Ja pollevaari on aina yhtä ystävällinen ja utelias,
kun ajamme ohitse mökkitiellemme.



Töyhtöhyyppä pariskunta viihtyy myös pellolla likellä ihan.
Tekee pesänsä pellolle heinänkorsien päälle,
ja toivon mukkaan siellä pesiminen onnistuu.
Yön hämärissä vingahtelevat mukavasti.
Miten käy *hyyppösten* kun näyttää maatilan isäntä käyvän
pelloilleen traktorin kanssa kylvöhommiin?





Ajeltiin siellä täällä ihan päämäärättömästi huvikseen.
Hiekkatien varressa jossain oli pieni lampi,
joutsen siellä kyyristeli yksinään.
Annoin sen olla rauhassa,
kuvasin vain pikaisesti .
Tuli mieleen oliko se siipirikko,
kun kovin lähelle antoi tulla,
vai oliko se teeskentelyä ja
jossain oli toinen pesimässä?



Rantatiellä kasvoi jo metsäorvokitkin.
Melkein tyyntä ja leppoisaa puolipilvistä.
Mökkisemme pihaan saavuttuamme,
korppi tervehtii meitä kuusikon laidalla.
Otan Moonan sisään,
kun hän ei temppuilultaan voinut tulla mökin alta
lähtiessämme, ehkä nyt on aika päiväunien.