Nyt istun apeana ja kyynel vierii tahtomattaan silmäkulmasta.
Tuikku 20v on poissa!
En tiedä vielä miten tätä asiaa käsittelisin?
Kaksi vuotta sain iloita ihanasta ystävällisestä hepasta,
juuri kun alan tutustua täällä tuohon niin kilttiin Tuikkuun,
saan kuulla että se on poissa.
Kesäasuntomme isäntä surullisena kertoi asiasta tuodessaan meiile puita juuri.
Tämä on heille niin vaikea pala,
kuten myös meille kovasti.
Koskaan enää ei tervehdi Tuikku meitä aitauksessaan
kun ohi ajamme mökkitiellä.
Levätköön rauhassa ,olit hyvä hevonen ja rakas niin monille.
Pitikö tuikku lopettaa vai kuoliko se ite. Oli niin sileäkarvainen ja hyväkuntoinen.
VastaaPoistaKyllä varmasti on ikävä.
Hevonen kun on niin viisas eläin.
T:ainora
Ainora, Tuikkua ei lopetettu, sillä oli ähky, ja isäntämme yritti sitä jaloittaa yöllä monta tuntia, mutta se menehtyi kolmen aikaan, eivät voineet mittään. :(
VastaaPoistaSuru on suuri! :(
Voi,että miten surullinen tapaus:(,hevonen kun on ihmisen paras ystävä.Ihana runo Tuikulle.:)Tuikku on ikilevossa.
VastaaPoistaSe on niin surullista tatska, ikävä on valtava kaikilla. :(
VastaaPoistaKielot varmaan muistuttaa nyt joka kevät Tuikusta. :(
Tuikulla on hyvä olla. Olen pahoillani puolestanne.
VastaaPoistaMayo, niin varmasti on.
VastaaPoistaKiitos myötätunnostasi :)
Voi Tuikkua, mutta pääsihän hän ikivihreille laitumille. Minun hevoseni, kauan kauan aikaa sitten, menehtyi samaan vaivaan.
VastaaPoistaTuikku niin, ehkä siellä on ruohokin parempaa.
VastaaPoistaAika ikävä tauti, menetys on aina raskas! :(