Olen tullut taas, olen tullut taas
se huuteli ikkunan takaa.
Tule katsomaan,riennä vastahan
älä ihmeessä ystävä makaa.
Ja mä nousin vaivoin vuoteestain
taisi huimata hivenen verran.
Ja siinä se seisoi,mun ystäväin
lähes kohta jo sadannen kerran.
Sama vihreä huntunsa harteillaan
ja päivänpaistetta katseessaan
se mulla nauraen huusi:
olen tuonut kukkia helmassain
sinulle vain.
Tule katsomaan, riennä vastahan,
olen tässä sinun toukokuusi.
Ja tuoksuvan vaippansa
aukaisi hän, sen vihreän,
mun näkevä silmäni näki,
kuinka lomasta vihreiden poimujen
lensi linnut ja lehtojen käki.
-----Sylvi Salminen-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!