Yhtäkkiä pensas alkoi laulaa
mäenrinteessä, polunmutkassa,
ja oli jo maaliskuu.
juuri kun olin menettänyt toivoni
että ei talvi ikinä loppuisi.
Ja olikin jo maaliskuu
ja toivo nousi
kirkkaina valopuikkoina
sinertäviltä hangilta.
Ja se pensas lauloi peipposen äänellä
mäenrinteessä, polunmutkassa
kun haihtuvat hangenrippeet
sinersivät.
-----Maaria Leinonen-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!