perjantai 19. maaliskuuta 2010





- Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen,
ilo kuin räystäsvesien laulu
talvipakkasten jälkeen.
ilo kuin muuttolinnun hullaantunut lento
tulvaniittyjen yllä,
ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikossa,
ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen.

Ehjä, puhdas kirkas ILO!

Odottamatta ja ilman aihetta!

Mistä tämä lahja
kun olin jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa?

Jaksan taas taivaltaa
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa.
Pitkään, kevyemmin.

-----Maaria Leinonen-----

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!