venoseni

Jo loppui venosen retket Kymijoen aalloilla, hiljaisissa poukamissa, liptattavilla aalloilla. On talvilevon aika. Taas keväällä palaamme sinua katsomaan. Airoja kolistellen herätämme sinut sitten, innokkaan venoseni taas vesille kerran. Emme unohda sinua toki koskaan, kun talvi tulee, muistamme lämmöllä,jos suojaa voisit antaa , kuten teetkin, pienille rannanlinnuille, jotka jäivät uhmaamaan kylmää talvea rannalle värjöttäen .

Katselen rantaa, lokit ovat kadonneet, mietin miksi sorsat aina jää, aina uhmaamaan ,meidän kylmää luontoa..

Venerannalla tykkään jostain syystä aina kävellä. Kaislikossa tuossa ihan taustalla pesii joka kesä rakkaat Nokikanaseni ja hauska Härkälintu ihan vieressä. Nyt on hiljaista...