- Sukelsi
kukkivien lumpeiden sekaan
nuori tyttö
eikä noussut.
Ei noussut enää.
se oli pitkä sukellus:
ikuisuuteen asti.
_ Miten kaunis kuolema.
Nukkua kukkien syliin,
sanoi joku.
Minä en sano.
Kylmäsi. Värisytti.
Vaikka kesä. Vaikka lämmin.
Vaikka tapasin hänet
vain kerran. Sattumalta.
Koko kesän rantapolulla
pysähdyin kohdalle:
lumpeet keinuivat
keinuivat
kuin ei mitään _
Seuraavana kesänä
eivät kukkineet -
-----Maaria Leinonen-----
Runo oli ravisuttava, nousi ihokarvat käsissä. En ollut aiemmin, tätä runoa lukenutkaan.
VastaaPoistaValokin värsyjä, niin oli minustakin, ja tahdoin sen tänne muistiin laittaa koskettavuutensa takia :(
VastaaPoistaLuin runon ja oli aika koskettava, kaunis! Enpä muuten minäkään ollut tätä aikaisemmin lukenut!
VastaaPoistaMaria, niin on, surullinen runo.
VastaaPoistaKylläpä runosi osui yksiin aviisissa olleen uutisen kanssa.
VastaaPoista8-vuotias tyttö hukkunut.
Mukavaa kesäpäivää!
Tuli ihan surullinen olo, hyvä etten itkemään alkanut. Miten tämä saattoikin noin riipaista.
VastaaPoistaTarina, niin juuri, olkoon tämäkin hänelle muistoksi :(
VastaaPoistaSude, niin mullekin tuli kun luin tämän ekaa kertaa, surullista :(
kiitos oikein paljon että saan vierailla hienossa ,blogissasi .Hauskaa loppukesää seijastiina.terv: jadessan
VastaaPoistaKiitos sinulle jälleen vierailustasi Jadessan, mukavaa viikon loppua :)
VastaaPoistaVoiko runo enää kauniimpi olla...Täälläkin juuri etsitään nuorta poikaa, jonka epäillään hukkuneen, surullista!
VastaaPoistaSisko, niin juuri.
VastaaPoistaVoi ei, taas tuollainen järkyttävä uutinen, voi onnetonta nuorta :(