sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Ydinkesän ajatelmia
- Vain kukkivia ketoja
minä muistan
kymmenistä kesistä.
Vain kukkivia ketoja
ailakkeja tervakkoja
apilaa kurjenpolvea
angervoja kissankelloja
ja kauempana lintu.
Linnut. Ja perhoset
Kukkien ja taivaan välissä
kukkien ja taivaan väriset.
Vain kukkivia ketoja minä muistan
näistä kesistä.
Kesistämme. -
------Maaria Leinonen-----
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana runo ja upea tuo taivaskuva, hienoja pilviä!
VastaaPoistaIhana runo - kukkakedot jos mieleen jäävät, on se ihan onnellinen ja hieno muisto kesästä :)
VastaaPoistaKauniit runot ja valokuvat, kukkia ja perhosia. Koskas Moona pääsee osallistumaan mietteisiisi?
VastaaPoistaKesä pähkinänkuoressa :)
VastaaPoistaOn se vain niin ihanaa, että nyt on KESÄ. Muistan kuinka aloin odottamaan kesää jo heti vuodenvaihteen jälkeen ja melkein laskin päiviä, että saapuisi kevät, kesä.
Nyt saa oikein pysähtyä hetkiin - kuunnellessa lintujen laulavan, aaltojen liplattavan. Niin kertakaikkisen ihanaa, nautin! :)
Trina, pilvet on kivoja kuvattavia, vaikka ei ne samalta näytä kuin livenä.:)
VastaaPoistaMaria, Moona pääsee mietteisiin loppukuusta, kun tulee hoitoon taas :)
Hanna, kesät jaa usein enemmänb mieleen kuin talvet, jostain syystä, ehkä juuri kaunetensa
vuoksi.:)
Marika, niin juuri, nautitaan nyt ja tuntuu tuota lämpöäkin piisaavaan vielä. :)