Ja nyt kun olemme palanneet eksoottisten villieläinten
parista kotoiselle lammelle,
ja venesatamaan, kaislikkoon,
saanen esitellä valppaat emot jotka hellästi
hoitaa ja suojelee lapsukaisiaan.
Nokikana pesii kuin pesiikin venerannalla,
toisin kuin keväällä pelkäsin,
etteivät olleet tulleetkaan tänä kesänä.
Vaan kyllä ne tulivat, pienokaiset turvaan sakeaan kaislikkoon
ja ruokaa hankkimaan katraalle.
Ilta saapuu,
kaislikossa alkaa suhinat hiipua
ja sorsaperheet käyvät levolle kaislikon suojaan.
Huomenna uusi päivä ja uudet mietteet.
Varis jää vartoimaan puun oksalle
Kaikkialla vallitsee hiiskumaton rauha.
Lempeä heinäkuun loppu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita kuvia sinulla taas..Ihanaa katella,kun emot hoitaa poikasiaan,suloisia taaperoita.:)
VastaaPoistaTansku, kyllä se on niin mielekästä katsottavaa, eikö olekin tarkkaavainen sorsaemo?
VastaaPoistaKauniita kuvia, ihana tuo "vesirinkula" kuva:)
VastaaPoistaValokin värsyjä, kiitos :)
VastaaPoista