Venonen vesillä

Venonen pääsi viimein vesille.
Päivä pilvipoutainen hiukan tuulen virettä ilmassa.
Järvellä on hyvä olla,
se on aina meille hyvin tärkeä elementti.
Moottori hiukan lakkoilee
talven seisokin jälkeen,
ei haittaa soudamme välillä hiljakseen.
Suuntana *karhukallio*,
oikeaa nimeä en tiedä,
meille se on *karhukallio*....
Kyllä se on valtava,
ihminen niin pieni kallion juurella.



Kivikkoiset rannat viehättää,
aion nousta maihin.
Mutta lokki ei tykännyt yrityksestäni.
Matti sentään uskalsi,
rohkea rokan syö.




*karhusaari* houkuttaa kuvaamaan onkaloineen
ja valtavine kivilohkareineen.
Kuinka lie joskus syntynyt tämäkin kallio?



Soutelen hiljakseen muita saaria päin.
Kuikatkaan ei välitä minusta tänään.
Ilmeisesti pesä oli lähellä,
jätämme ne suosiolla ja
matkailemme sinne tänne nauttien
lauhasta tuulesta järven yllä.



Hiljakseen palaamme rantaan miettien niitä näitä.
Rantakasvit ovat ihan sieviä
laituri on ajan muokkaama ja veden voitelema,
oliskohan syytä tehdä uusi?



Oikeastaan laituri saa olla sellainen,
minusta se on hauska,
puoliksi lahonnut.



Piristävä pikku retki järvellä
nyt maistuu kupponen kahvia.