torstai 24. kesäkuuta 2010
Metsäni
- Kahden kaarnan välissä
tilaa tuulen tuivertaa
Portti ikihonkien satavuotisista oksista
minun mentävä aukko
Polku
sammaleinen
pehmeä
astua
Kattona kaarevan taivaan
seitsemän kirkkainta tähteä
Surustani metsälampi syntynyt
sen pintaa rikkoen
kipeät kyyneleeni
Lintujen laulussa
kauniina sävelinä
sydämeni onnellinen nauru
Hiljaa kuiskaten nurmilintu
unehen tuudittaa
kehtoni helmassa lehtikuusen
tuuli hiljaa keinuttaa -
------Kaaos74-----
Tunnisteet:
luontopolkuja,
Runoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!