Pahkoja ja lintuja bongailemassa

Ystävämme Pekka Naakka ystävineen on taas jaksanut
ilahduttaa minua kaupungin puistoissa ja kaduilla etsimässä
pesätarpeita tai mitä lienekkään.
Vai kertoilevatko nuo vain kuulumisia talven tuiskuista selvinneinä.
Mutta yhtä kaikki, pidän niistä.

Metsän reunukselle sinivuokkoja bongailemaan
tahtosin mennä.
Ei nuo vielä olleet nostaneet edes lehtiään,
aurinkoa tarvitaan, sanoivat.
Jäin kuitenkin kuuntelemaan mustarastaan viheltelyä,
ja yritin haastella sille itsekin viheltäen.

Siinä samalla etsin kameralle jotain kuvattavaa.
Paljon ei lumen alta vielä ollut paljastunut,
muutamia kääpiä ja pahkoja metsätien reunuksella.
Minusta ovat kovin kauniita.

Mustarastas ei suostunut tulemaan lähemmäksi,
kuuntelin sen kaihoisaa viheltelyä kauempaa.
Etsikö lie kumppania, vai joko oli morsian katsottu valmiiksi,
en saanut sitä vielä tietää.
Mietin palaavani pian puolen viikon päästä uudestaan.
Ehkä aurinko lämmittää hiukan maata,
no niin jos jaksaa paistaa,
että näen viimein joka keväiset sinivuokkomättäät,
joita jaksan joka kevät aina vain täällä ihailla.

Palaan kotiin ja peipponen tervehti tutulla viserryksellään,
pihapuissa.
Voi miten pienistä asioista taas tulin onnelliseksi :)