- Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään
Minä se täällä, avatkaa ovi onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin kun mansikat tuoksui säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeella, sirkat soitteli viulujaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan lintujen kuoro soi
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja
sillä pisara poskellaan ja silmät suljettuna
se pisara hyljätyn kyynel on se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi onneton valoon ja lämpöön
Nyt kissojen taivaassa ei hyljätty yksin oo
siellä kyynel pyyhitty on
Saa nukkua helmassa armahtajan
Mikä parempi olla vois
Via Dolorosa on oli polku viimeinen kesäisen lemmikin,
Muistele lähditkö mökiltäsi puhtain sydämin.
Etsin runoja lemmikeistä, en tätä olisi halunnut lukea, sydän särkyen luin kuitenkin.
Älkää hyvät ihmiset unohtako lemmikkejänne syksyisin, eikä koskaan.
Kissa ei pärjää talven yli ulkona, eikä koirakaan yksin, se tarvitsee ihmistä ja lämpöä.
Huolehtikaa lemmikeistänne.
Antoisinta elämässä on eläimen puhdas rakkaus ja luottamus.
- Liisa Aaltonen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun ajattelit kommentoida, se ilahduttaa aina :)
Kiitos!