Ilta venerannalla

Emme saa mökillä tarpeeksemme veden katselemisesta
emmekä järvestä,
usein, kuten eilenkin iltana
piipahdimme venerantaan

Kymijoen rannalle.
Kuten on jo aiemmin olenkin kertonut,
kuinka nokikanat ja härkälinnut kevään tullen
ilahduttaa minua,
ja aina riennän katsomaan keväisin,
joko ovat palanneet pesimäalueilleen.
Nyt etsiskelin niitä toisenlaisissa tunnelmissa,
lähdön tunnelmissa.
Nokikanoja ei näkynyt,
härkälintu huusi hiukan kauempana,
mutta sorsanpojat ovat jo vahvasti kasvaneet
ja ovatkin komeita pullasorsia jo hyvinkin,

emo niitä esitteli ylväänä.
Hiekkatie vie aivan rannalla kiertäen takaisin
venerantaan,
ilahduin ja jälleen oli sitten ihan pakko kameraa näyttää
perhosille, kun huomasin kuinka 
koivun rungolla lehahteli kauniita amiraaleja useita,
yhteiskuvaan en toki saanut,

Olivat niin kauniita siinä ilta auringossa.
Jylhät tammet suojelee sorsan poikia yön laskeutuessa
ja upeat puistoruusut kukkii valtoimenaan

peittäen alkavan syksyn tuoksun.
Mieleni niin kevyt
siellä minä tahdon olla ja kuljeksia,
päämäärättä ihan hiljakseen ja nauttia.

Mukavaa viikonloppua,ystävät,
lukijat ja kaikki mukavat ihmiset
nämä lähtis nyt käymään Suomenlahden takana!

Viehättävä auringonkukka

Onkohan pudonnut aurinko nurmikolle?
Hups ihanaista, kuinka kaunis onkaan.
Viikon ajan sinua syyskesän kukkijaa olen kuvailllut,siitä kun alkoi ensimmäinen terälehti pilkistää, ihan ensimmäinen kurkistaa,
vihreitten lehtien suojasta,
ja viimein saan esitellä ihanaisen
auringon ystäville.
Herttinen sentään kuinka pidänkään väreistäsi
ja voimakkuudestasi,
kaunokainen ja mitä iloa saan 
kun katselen sinua.
Mukavaa torstaita ,torstai on toivoa täynnä.

Tähkäpäitä

-

- Syyskesän kuu kohoaa

viljapeltojen ylle.

Hämärä himmentää 

häikäisevän kullan.

Elokuun tyyni rauha

ennen myrskyjä

kylmyyttä

hallaa

tässä maisemassa

ja sielussani -

-----Maaria Leinonen-----

Vielä kerran perhosia

Suruvaippa on niin kaunis tuossa koivun oksalla,

että vielä kerran esittäytyköön.
Suruvaippoja on baarilla välistä viisikin,
levollisia ovat ja antavat lähes koskettaa kun istun puutarhatuolissa
ja tulevat aamukahville kanssani.
Haikeaa on hyvästit pian heillekin jättää,myös amiraalille,
neitoperhosille, liuskaperhosille, sitruuna ja lanttuperhoille.
Sitruunaperhonen pitää ilmeisesti tuoksuherneestä.

se on niin kaunis.
Ötökät on mielenkiintoisia,

kukahan se tämä komeus lienekään? 

Hauska kasvi, kuka tunnistaa?

Mökkeilijän ilonpisaroita

Pihamaalla tapahtuu, ja pihan ja hiekkatien
toisella puolen pellot kuin kultaa heilimöi,
jo isäntä kohta viljaa puimaan alkaa, 

ihan näinä päivinä.
Mutta siellä pihamaalla,
kuunliljat päätti alkaa kuivuudesta huolimatta kukkia.

Pidän noista kauniista lilahtavista kukinnoista.
Perhosbaarillakin on tungosta,
perhosia baari täysi,
ja liekkö tämä heppuli kultakuoriainen,
luulen niin, 
mutta komea on ja mielenkiintoinen,
noita mönkiäisiä on useita välillä kerralla,
eikös olekin kiva ötökkä?

Moona lekottelee viimeisiä lomapäiviä
auringossa lämmitellen, vai liekkö uupuen.
Ja huomatkaa, kuinka kiukkuinen ilme!! :D
Tiistaina Moona manuli lähtee *emon* luokse
Jyväskylään.
Mukavat on mietteet ollut Moonalla,
välistä tosiaan uuvuttavat,
mutta hyvä on kissa ja aina ilomme ollut
kevään kohmeisia varpaitamme vuoteessa lämmittänyt

pehmeällä turkillaan.
Mutta aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin,
lomat loppuu kaikilta ja kesäkin meinaa karata käsistä.

Petunian sydän

Loittorenkaalla tirkistelyä ja harjoittelua,

Ihan lähellä petunian sydäntä

Hauskaa ,mitä kaikkea ihan syvältä löytyykään.

Ilta laineilla

On jälleen hyvä tulla mökille rauhottumaan
työputken jälkeen ja antaa sielunkin levätä,
näissä rakkaissa maisemissa. 

Järvihän on meille tärkeä paikka
minne halajaa kesken viikonkin.
Viikolla olimme Heinolan saaristossa,

nyt piipahdamme mökkijärvelle.

Hauska pilvi taivaalla,
mitä te näette siinä,

minä näen krokotiilin,
onneksi kuitenkaan näillä vesillä ei niitä näy!
Että jaksaa kierrellä järveä pitkin ja poikin
vielä auringonlaskun aikaan
on syytä ottaa päivätorkut,
kuten tehtiinkin mökille saavuttuamme.
Auringonlasku järvellä
siinä on jotain niin lumoavaa
että kuvaaja ottaa useankin kuvan

ja miettii minkä kuvan laittaa muidenkin katsella.
Ilma on jälleen leppoisa 
suotuisa soutajan soudella 
tai ajella pitkin järveä ihaillen uusia maisemia
joita tuntuu joka kerta löytyvän,
voi rantautua maihinkin

metsästä löytyy kivoja asioita.
Kuikat ovat jo kokoontuneet,
pian on lähdön aika
haikea tunnelma tiivistyy niitä katsellessa,

saattaa olla viimeinen kerta kun tapasimme ne.
Ilta jo tummenee ,aurinko laskee
ajelemme hiljakseen kotisatamaan
ja hiljainen ,mietteliäs on matkamies.