Monan mietteitä

Voi kissanpieksut sanon minä!
Tänne sitä minut tuotiin ,eikä pysytä kotona sen siunaamaa hetkeä.
Vähän tässä kurnausta haluan.. eikun purnausta. 
Näytänkö yhtään kiukkuiselta, mitä?

Aina ovat lennossa jos mihinkin suuntaan, jos pikkuisenkin aurinko näyttäytyy,
pitkin rantoja juokseevat jonkin koskikaran perässä, kyllä minä tiedän.
Sitten näpit jäässä tullaan ja minun turkkin tungetaan ne lämmittelemään.

No oikeestaan se tuntuukin ihan mukavalta,
kun nyt oikein ajattelee, saan rauhassa haaveilla ja nähdä makoisia unia keväästä, mökistä ja myyristä.
Minä noista linnuista perusta...pyh!

Sitten ne alkaa tehdä jotain hyvää, minua kiinnostaa ,kermalle tuoksuu joku.
No niin läträävät pannukakkuja ja kermaa päälle, saimpahan minäkin maistaa..hrrrrrr....hrrrrr...

Seijastiina taas karppaa,siinä saa itse samalla herkkupaloja milloin kanasta, milloin lihasta,
kalasta en niin perusta, hyi!
Mutta tuo kerma koukuttaa minut vanhan kissaneitin, tällä ohjeella ne niitä tekee...Amerikkalaiset pannarit karpaten
minä en niitä syö, mutta kermaa  nuolen juuri viiksistä, Seijastiina sitä valkoista nestettä,
tuossa hiukka lämmitti ensin.
Sitten päivän paras hetki, jos sitä kermaa ei lukuun oteta, tulee tässä...
Olivat ostaneet, kun halvalla sai : Tuollaisia DVD:tä.

Hoh, luulin jo ,että niistä kauniista ja rohkeista päästiin, niin vielä piti mennä ja ostaa boxi,
sillä nimellä ne niitä sanoo.
Eli mistä kaikki alkoi, mitähän sekin tarkoittaa...Seijastiina sitä minulle yrittää selittää,
en ymmärrä mitään...
Mutta se, SE paras hetki ,piti minun sanomani,
on että pääsen vuoteeseen jalkopäähän kinttuja kuulemma lämmittämään.
Ja olo on niin raukeaa, kun nuolen ensin joka paikan ja sitten vielä Seijastiinan varpaat.
Sitten vielä saan pitkät silitykset kiitokseksi nuoluista.

Tämä se on elämää, hyvät ihmiset ja rauha!
Katsokaat sitten mitä katsoovat ohjelmiaan.
Kaikille kissaihmisille ja koiruusihmisillekin hyvää rattoisaa iltaa, ja kaikille muillekin tietty!
Otetaan rennosti ja nautitaan elämästä, minä ainakin sen taidon osaan!
Terkuin 
Mona

Tulppaaneita tulvillaan

Nyt on taas se aika kun kauppojen tulppaanitarjonta erilaisine väreineen 
on kiehtovaa ja aivan ihastuttavaa!
Sydäntalven harmaisiin päiviin piristystä, kukkaterapiaa.

Aikaisemmin ostin oransseja , eilen ostin kevään keltaista ja hiukan pinkkiäkin.

Keltaiset tuo mieleen todellakin jo kevään, ja ensimmäiset narsissit. 

Pinkki keimailee toisessa maljakossa lempivärinäni edelleen.

Tänään on listalla siivousta, imurointia ja pölyjen pyyhkintää, desinfiointia,
sillä, huomenna astuu kehiin Mona murmeli tytönkissa pehmeä kullannuppuni.
Tyttärellä tulee suurremontti ja Mona neiti muuttaa meille siksi aikaa.

Toivon mukaan matkamme Jyväskylään on tälläkertaa onnekas,
toisin kuin tiistaina Lahden reissulla...
Minulla oli silloin aika aamupäivästä Päijät-Hämeen keskussairaalassa,
Kuinkas siinä sattuikaan, niin autosta puhkesi kumi siinä keskellä moottoritietä,
onneksi oli penkan puoleinen, jotta ei tarvinnut rengasta alkaa vaihtaa keskellä ajotienpuolta.
Reippaasti isäntä se vaihtoi kaikesta huolimatta olin vielä ihan ajallaan polilla.
Mutta aika jännittäviä nuo jutut, ei siinä ollut matkalla mitään levikettä ja pakko oli vaihtaa, minkäs teet?
Tässä jälleen huomaa vararenkaan tarpeellisuuden, nyt on sitten uuden vararenkaan osto.

Mitäs tekee lukijani tänään, aamu on vielä valkenematta?
Minä itse voisin ensi töikseni käydä kolaamassa lumet "eläinten ruokinta paikalta",
sillä meillä se on sillä nimellä, eikä ainoastaan lintujen.
Karppaus jatkuu myöskin, voisin kokeilla tehdä munakasrullaa jauhelihalla ja sienillä.
Mukavaa viikonvaihdetta, iloa  kaikille ja antaisi nyt tuo luoja hiukan auringonpaistetta,
niin johan olis talven keskelläkin ,vois sanoa jopa kivaa.
Sitä aurinkoa odotellessa kukkaterapiaa, olkaa hyvät ♥

Mustavalkoista ja oranssia

Luonnon eessä sanattomana seison  lumisen luonnon keskellä.

Inhosin erittäin paljon loskaista, pimeetä syksyä, nyt on sitten luoja meitä taas ilahduttanut

kauniilla maisemilla.

Nyt on hyvä ottaa kimpsut ja kampsut, eväitäkin ja mennä vaikka nuotiolle makkaran paistoon.

Kumpa tähän mielettömään luonnon kauneuteen vielä paistaisi aurinko, 

heitellen timantteja hangille.

Nyt joku voi ajatella, että joutusimpa tekemään lumitöitä, niin ihastelu olis kovin kaukana.

Voin siihen vastata ,että on niitä tullut tehtyä paljonkin, enkä silti jaksa lakata nauttimista lumesta.

Käyn minä tuossa pihalla vieläkin kunnon vuoksi ..hih... ainakin lintujen ruokintapaikan putsaamassa.

On myöskin harmaata, valokuvaaja, tälläinen harrastelija miettii, kuinka saada valkoinen lumi näyttämään kauniilta.

En ole vielä konstia keksinyt,mutta jospa nämä kuvat välttäisi tammikuun keskivälin ilmoja tunnelmia.

Eli kokeilin mustavalkokuvia, kuten mestarit valokuvaajat neuvovat ohjeissaan harmaana päivänä kokeilemaan.

Kaksi ylintä siis mustavalkoista ihan tarkoituksella.

Alimmat pari kuvaa luonnossa ihan Powershotin lumiasetuksella, liekkö noissa eroa ylempiin paljonkaan.

Jotta ei menisi ihan harmaaksi tämä päivittely, pistetäämpä jonon jatkoksi parit tulppaanit,

joita ostin ihan värinsä vuoksi piristämään.

Oranssi on kuulemma in, ja mikäs ettei tulppaanitkin ole sitten oranssia, sopii mulle.

Makroilua ja normaalia kuvausta. Onhan kukissa riittävästi väriterapiaa, onko sinusta?

Kuvia kannattaa klikata isommaksi, kun en sitäkään ole keksinyt, miten ne näyttäs täällä blogissa terävemmiltä, kuten koneella ovat.

Ei muuta kuin kiitokset taas mahtavista kommenteista, ja ilosta mitä ne minulle antaa, hyvät lukijat ja ystävät ♥

Oikein hyvää viikonloppua, antoisia päiviä ja reippaillaanhan ulkona, saadaan punaset posket ja naurava suu?

 

Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥




 

Kohti Uutta Vuotta ♥

Kuva napsattu 28.12.2011 ,että eipä lunta näy, järvetkin jäätä odottelee,

ja ehkä miekin hiukan, onhan sentään talvi!

Kuinka teilläpäin, onko jäätä näkynyt?

Ja sitä aurinkoa, tämä olikin pitkästä aikaa kaunis aurinkoinen päivä täällä,

tänään on taas harmaata, normaalia.

Oikein hyvää loppuvuotta hyvät ihmiset

ja antoisaa ,parempaa Uutta Vuotta 2012 ihan kaikille!

Lukijoilleni kiitos kuluneesta vuodesta 

♥

Joulunaika

Tätä kirjoittaessani on hämärää,
hämärä ei tahdo väistyä näinä pimeinä päivinä.
Vettä sataa tänäänkin,kuten monina muinakin tämän alkaneen talven päivinä.

Ikkunat on pisaroissa, valoja joutuu pitämään koko päivän.
Mutta näissä ,kuitenkin leppoisissa tunnelmissa,
ajattelen, että eipä kärsi pikkulinnut ankaran pakkasen kourissa vielä,
toki pakkasta tulee jossain vaiheessa, aina tulee.
Tänä joulunalus viikon tiistaina kun tätä kirjoitan, on lämpöasteita +2,
tuosta juuri kurkistin mittarista.
Mitäkö minulle kuuluu.. mukavaa joulutouhua riittää näin jouluihmiselle.
Kakkuja ja pikkuleipiä on pakkanen pullollaan ja pitäisi aloittaa joulusiivous.
Mitä teille kuuluu hyvät ystävät ja lukijat?
Ikävintä mielestäni on näin sateisina päivinä kun ei uskalla kameraa ulkoiluttaa,
ja valokuvaukset on jäänyt minimiin.
Jotain sentään on kameraan jäänyt,
naakat ovat minusta mielenkiintoisia ja sosiaalisia lintuja kuten variksetkin.

Myös lammen uudet joutsenet osaavat olla hellyttäviä, liian kesyjä, etten sanoisi,
leipää ottaa ihan kädestä.

Pihamaalla on kaksi oravaa, toivottavasti vielä tänäänkin...
toinen on veikeä rohkea ritari, nimitin hänet Nipsuksi, toinen hyvinkin arka,kuten luonnoneläimen pitääkin olla.

Pikkuiset linnut ovat kovin vikkeliä, ettei useinkaan kuvaan suostu,
joten parasta pysyä kohteissa, mitkä ei liiku eikä heilu,
siihen tehtävään sopii mainiosti  Heinolan Tähtisilta.Suomen toiseksi pisin siltamme.

Sisällä kukkii sipuleista ostamani amaryllikset, toinen toistaan kauneimmin värein,

jouluksi avautui joulun punainen. 

Näitä hellien ja vaalien rakkaudella ja substraalilla, toivon että kukintansa kestävät.

Vielä ei ole aika hyasinttien, vaan sellainenkin on toiveena ostaa tässä vielä.
Mona murmeli hyppäsi korttiin ja odottaa kovasti innoissaan joulua kuin missä me muutkin.

Näine mietteinemme me Monan kanssa toivotellaan kaikille ihmisille jotka täällä vieraileee,
Oikein Hyvää ,iloista ja rauhaisaa jouluaikaa ,iloa ja rakkautta sydämiin ♥
T 
Seijastiina ja Mona



 

Kotikosmetiikkaa

Innostun usein uusista asioista ja varsinkin luonnonkosmetiikka ja itse valmistus on kiinnostanut aina niin kauan kuin muistan. Ja mikäpä ettei,Tupulta voittamani arvontapalkinto,antoi lopullisen sysäyksen ja olen ihan myyty ja innoissani.

Kirjan on tehnyt Mari Kiistala, ja kopsaan tähän pari hyväksi koettua ohjetta, kiitokset myös hänelle kirjan julkaisusta!

Teen koko ajan lisää hankintoja, mutta nyt jo olen päässyt eteeristen öljyjen ja voiteitten tuoksun huumaamana sisälle valmistukseen ja kokeiluihin.

Viileä vaatekomeroni täyttyy pikkuhiljaa ruusu, laventeli, jasmin ja monista muista eteerisistä öljyistä,  ja tuoksuvesistä jotka odottavat jatkotoimen piteitä.

Eilen aloitin kokeiluluontoisen valmistuksen, nämä on lähinnä tarkoitettu normaalille iholle. Ja kuten huomaa, elintarvikekaupastakin löytyy jo mukavia aineksia esim ,vaikka puhdistusvoiteen tekoon :

2 tl kirnupiimää

1tl maizenajauhoa

1 /2tl hunajaa

2 tl oliiviöljyä

2 tl ruusuvettä

1 tippa eteeristä ruusuöljyä

Lämmitä piimä, hunaja, oliiviöljy ja maizena vesihauteessa koko ajan hämmentäen, kunnes seos paksunee. Ota pois levyltä ja lisää ruusuvesi pisaroittain voimakkaasti vatkaten, kunnes seos on tasaista ja kylmää.
lisää tuoksuöljy sekoittaen kunnolla. Säilytä jääkaapissa.

 ♥

Monet aineet, myös eteeriset öljyt voi joillekin aiheuttaa allergisia reaktioita, joten on suositeltavaa laittaa aineita ja seoksia laastarityynyyn ja kyynärtaipeeseen yön ajaksi, ja tarkkailemalla tilannetta.

Kehäkukka: Hoitaa, rauhoittaa ärtymiä, elvyttää kuivaa ihoa. Kiillottaa ja antaa kullan sävyä vaaleille hiuksille. Hienonna morttelissa kehäkukan terälehtiä jotta niistä irtoaa neste, sellaisenaan ihottumiin ja /tai voiteisiin. 

♥

Ranskalainen kauneusvoide

1 rkl manteliöljyä

2 rkl kookosöljyä

2 tippaa omenaviinietikkaa

pari pisaraa eteeristä öljyä,

Itse laitoin bergamotti öljyä ja tipan laventeliöljyä.

Sulata manteli- ja kookosöljy kattilassa vesihauteessa. lisää joukkoon viinietikka sekä pisara tai kaksi tuoksuöljyäsi. Vatkaa, kunnes seos viilenee voidemaiseksi.

Ihana voide!!

Purkita aina desinfioituihin purkkeihin ja säilytä kotikosmetiikka jääkaapissa.Usein noin viikon kestää säilyttää ja nenäkin kertoo kyllä, mikä on vielä käyttökelvollista.Tuo voide minusta kyllä säilyy kauemminkin, kun on öljypohjainen, luulen ja uskon niin. Ja varmaan jokainen ymmärtääkin itse, että joku munapohjainen ,tai maitopohjainen ei kestä säilytystä kuin pari päivää korkeintaan.

Vielä yövoide  perään ja on minulla Eau de Golognekin valmistumassa.

Voikukka: Kirkastaa ja supistaa ärtynyttä ihoa ja hoitaa. Lehtien beetakaroteenipitoisuus on huippuluokkaa porkkanaan nähden, näin kertoi vanhempi kirja.

Yövoide

 

1/2 rkl mehiläisvahaa

3rkl kookosöljyä

2rkl oliiviöljyä

1rkl manteliöljyä

4rkl appelsiininkukkavettä

1/2 tl booraksia

3 tippaa eteeristä öljyä,

itse laitoin bergamottiöljyä.

Sulata mehiläisvaha ja kookosöljy vesihauteessa astiassa.Kuumenna appelsiininkukkavesi toisessa vesihauteessa saman lämpöiseksi ja lisää siihen booraksi. Sekoita oliivi ja manteliöljy vahaseokseen ja ota pois liedeltä. Vatkaa hitaasti appelsiininkukkaseos vahaseoksen joukkoon. Jatka vatkaamista kunnes seos jäähtyy ja lisää tuoksuöljy. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin. 

 

Minulle ei tullut mitään allergiareaktioita, iho on pehmeä ja joustava, tietäähän öljyt. Aina kannattaa kokeilla jos on intoa ja aikaa ja rahaa, sillä maksaahan nuo aineet toki.

Siankärsämö: Puhdistaa antiseptisesti ihoa, kuivattaa ja supistaa ihohuokosia, käytetään myös jalkahoidoissa. 

♥

Huomenna voisin laittaa avokado naamion ja tehdä myös kasvovettä, johon kyllä jo olisi ihan valmiina  tuo ruusuvesi, mutta kokeilu jatkuu…Joo, pistin vielä “muhimaan” oman tuoksusekoituksen, josta jo tuossa mainitsinkin, se on valmiina parin viikon päästä ja säilytys on sitten huoneen ilmassa. 

Hajuvesi

 

40 ml vodkaa

10ml ruusuvettä

50 tippaa laventeli ja bergamottiöljyä

Eteeriset öljyt lisätään alkoholiin ja tarkistetaan tuoksu, voi lisätä jos mielii öljyjä vielä tipoittain.Sen jälkeen ruusvuvesi tippa kerrallaan, jotta ei samene,ravistellen voimakkaasti.

Öljyjä ja tuoksuja voi muutella mielen ja tunnon mukaan, tasan tarkkaan ohjetta ei ole, tykkäsin itsekin vähän muutella ohjeita.

Jos on kysyttävää, vastaan mielelläni, muuten jos tässä alan kirjoitella kaikkien aineitten tietoja ja saatavuuksia, tästä tuliskin jo kirja! 

Mutta yleisesti ottaen netistä saa tietoa ja raaka aineita apteekista tai luontaistuotekaupoista.

Mukavia kokeiluja!