Hei minä täällä taas

Elikkä terveisiä täältä vaan maalta kovasti,
moikkaa Moona ja jatkaan päiväuniaan.
Minä en tahdo lähteä kaupunkiin,
saa akka mennä yksin
ollaan Matin kanssa vielä ainakin yksi yö!



Vanha ryijy seinällä kertoo mökkielämästä.
Kuinka vanha tuo onkaan.
Mutta pidän siitä.
Ja Moonaa taas väsyttää.
Jäi kissa sitten mökille ja minun oli palattava kaupunkiin.
Vähän vaan harmittaa,
jos vaikka kesän viimeiset aurinko kelit oli,
ei sitä koskaan tiedä.
No aikansa kutakin.



Viime kesänä Matin tekemät kivituikut pääsi illalla
taas valaisemaan hämärän rajamailla
verannalla.
Pidän noistakin, ne kävi välillä Jyväskylässä
tyttären luona, ja hän ihana toi ne takaisin.. ihanat!
Tykkään valosta joka paistelee kivien raoista.
Ajattelin kyhätä kiveistä mökille pihamaallekin jotain lyhtyä tai silleen.
Katsotaan nyt.




Vanha puutarhakeinu pääsi kohti aurinkoa,
ja kylläpä väriä tarttuikin nyt viikonloppuna nahkaan.
Ajattelimme maalata tuon kunnon keinun
putket punaisella ja muuten vihreää, olettaisin.
Maalla riittää hommia,
ei se ole mikään vapaa-ajan asunto.. I think.. ;D
Mutta välillä..



On hyvä pysähtyä taas hetkeksi ihailemaan
vaikka perhosia jotka kisailivat kevät esikoissa iloisesti.




Raparperi kasvaa ihan silimissä,
ja yhtäkkiä kukat on tullut myös vuorenkilpeen.
Kävelimme metsän siimeksessä
valkovuokkoja on paljon,
muttei kangasvuokkoja täällä näy,
olisin kovasti niitäkin kaivannut.
Mutta hyvä viikon loppu yhtäkaikki!
Huoh.. paluu arkeen alkaa jälleen uusin jutuin.

Rakkain maisematauluni

Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
syvään, kiireettä.
Opin sen askeleet, laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta
puut metsältä
Kuulemaan perhosen lennon
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.


Tätä metsää rakastan
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrkyssä kohisevana.
Tätä karua hoitamatonta
keloineen, pahkoineen
laulurastaineen
Tätä metsää rakastan
Tätä maata

-----Maaria Leinonen-----

Hyvä päivä

Moonalla oli hyvä päivä tänään.
Kyllä nyt voi nauttia lämpimässä toukokuun lämpimässä
siis nythän on lämmintä mittari näyttää +27.
Kohta lämmitämme saunan ja Mona tykkää maata
myöhemmin saunan lauteilla.
Neiti nöpönenä nuolee juuri tassujaan tuossa ja välistä katsellee
järvelle missä innokkaat venemiehet on päässeet venosta uittammaan.




Siis joo!
En ollut huomannut pihassani ennen noita valkovuokkoja!!!
Käsittämätöntä!
Ja hyvänen aika sentään, kuinka rakastan tätä luontoa
missä on aina niin ihmeellistä tarinaa ja jotain ihailtavaa.




Tuossa on ihan lähde tehty jossa joen pientareella kukkii
nuo rentukat.
Vesi on kuin hunajaa.. no joo..oikeesti.



Pieni sipisiipi ja monta muuta perhoista lämmitteli
kuumalla rantatiellä.



Vene ei vielä päässyt souteluun
mutta ilma on leppoisa ja tyven.
Ihana lämmin toukokuu ja lämmintä +27

Kevät kesän iloja

- Näitä kevätkesän
valkeita öitä
ei hennoisi nukkua

Kun lopulta väsyn
yö valvoo
vartioi untani
lemmikkisilmin
hiirenkorvin
herättää hellästi
lintujen aamuiloon

ja päivä jatkaa
leinikkisilmin
kissankelloin
ja lintujen ilo.

-----Maaria Leinonen-----

Paluu maalle

Viimeinkin!
Mona on aivan innoissaan,
tarkasteli auton tavaratilan tarkkaan että
oli kaikki tarpeellinen varmasti otettu mukaan mökille!
Kyllä
kaikki leluhiiret on pakattu mukaan,
gourmeeruuat on mukana,
ei muuta kuin suojaa laittamaan tarvikkeiden päälle
ja menoksi.



Ihana ilma!
Kauan odotettu lämmin sää suosii meitä
mökillä pörrää kimalaiset ja kaikenmaailman herhiläiset
lenteli auringon paisteessa.
Ja lämmintä riittää,
Mona kirmailee puuhun ja alas ja puuhun ja alas,
huomaa miten onnen kissa on HÄN!
Tuttu paikka,
tästä otetaan kaikki irti
tahtoo Mona kertoa meille!



Kirjosieppo päättää tutkia sinitiaisen vuokraamaa
asuntoa,
herrasväen poissa ollessa.
Kuinkahan tuossa käynee,
emmekö saakaan odottaa sitä tulevaa perheenlisäystä
sinitiaisen kertomana tuossa kämpässä?
Toisen pesäpöntön on vallannut tuntematon pariskunta
josta en ole vielä päässyt selvyyteen
että keitä mahtaavat olla,
vihertäviltä näyttäävät,
ja kovin ovat sukkelia liikkeissään,
etten kuvaan saa.



Järven ja mökkisemme välissä
on pelto,'jossa varispariskunta kisaili
ja pupu nautti luonnontuotteita.

Kohta laitetaan tulet takkaan ja muutama kynttilä
kuistille ja sisälle ,kun alkaa hämärtää.
Matti lähtee töihin ja me Monan kanssa
jäädään ihmettelemään maaseudun yöelämää,
tai ehkäpä uuvumme mekin
takkatulen loimussa ja annamme unen tulla
heräten taas innolla uuteen aamuun.

Niin ja se käkikin jo kukkui!!

Lintuseni pienoiseni

- Tietäisitpä
lintu pieni
helistessäsi
kesäiset aamut
kotipihan koivussa
kuinka lauluasi rakastan.

Vai tiedätkö?
Ja juuri siksi
joka kevät
heleämmin.
Hellemmin.

-----Maaria Leinonen-----

Rentukat

- Tämä niitty on ollut
iloni monet vuodet
Syksyllä se väsyy
käy nukkumaan
ja kuura kukkii
sen hartioilla.

Keväällä rentukat
herahtavat nauruun
ojan pientareella
ja leinikkien pienet auringot
tuikkivat kaikkialla
ja metsätähden ujo hymy
kun perhoset heräävät
ja ailakit tervakot kurjenpolvet
yhtä hymyä yhtä iloa
ja kissankellot soittavat
pitkin päivää
kunnes iltarusko ja yölintu
aloittavat oman vartiovuoronsa -

-----Maaria Leinonen-----