Etana, etana nosta sarves...

Pienen pienokaisen kotilon lehdeltä löysin,
niin pieniäkö etanat on nykyään?

Poutaa taitaa tulla,

ennustaja kovin tarkka lienee?

Kimalainen pörröturkki
onko jo päiväsi viimeiset?

Purtojuuri vai ruusujuuri? 

Ihanainen auringonkukka

Auringonkukka keltainen

ilon tuot päivääni 

avaat sydämesi

lasket likellesi

pienet ravitset

lehdilläsi suojaat

aurinkoa ammennat.

Viimeisiä mehuja...

Vähissä taitaa olla pienten pörriäisten
medet, metsätiellä matkallani metsän kätköihin,
vain yksi ainut pieni kukka ja kolme
pörriäistä, kimalaista, minulle ne on aina mehiläisiä

olleet jo lapsesta asti.
Kesällä ovatkin kovin levottomia,
etteivät viihdy yhdessä kasvissa kauan,vaan lentävät kukasta kukkaan ,niinkuin

varmasti pitääkin,
nyt jo kovin uupuneilta vaikuttivat,
liikkkuivat ne silti, kuten huomaa,

ettei kovin selviä kuvani olekaan,
tai johtuneeko kuvaajan epävakaasta kädestä,

ei tuo makrokuvaus loittorenkailla ole aina niin helppoa.
Kuitenkin ne ovat aina kiinnostavia,
ja kuvaaja tahtoo niitä kuvata useinkin.
Saattavat jo olla viimeiseni.
Tykkään noista pörröisistä ötököistä,
tekisi mieli ihan silittää,
hiukan vain.

Vielä kerran perhosia

Suruvaippa on niin kaunis tuossa koivun oksalla,

että vielä kerran esittäytyköön.
Suruvaippoja on baarilla välistä viisikin,
levollisia ovat ja antavat lähes koskettaa kun istun puutarhatuolissa
ja tulevat aamukahville kanssani.
Haikeaa on hyvästit pian heillekin jättää,myös amiraalille,
neitoperhosille, liuskaperhosille, sitruuna ja lanttuperhoille.
Sitruunaperhonen pitää ilmeisesti tuoksuherneestä.

se on niin kaunis.
Ötökät on mielenkiintoisia,

kukahan se tämä komeus lienekään? 

Hauska kasvi, kuka tunnistaa?

Mökkeilijän ilonpisaroita

Pihamaalla tapahtuu, ja pihan ja hiekkatien
toisella puolen pellot kuin kultaa heilimöi,
jo isäntä kohta viljaa puimaan alkaa, 

ihan näinä päivinä.
Mutta siellä pihamaalla,
kuunliljat päätti alkaa kuivuudesta huolimatta kukkia.

Pidän noista kauniista lilahtavista kukinnoista.
Perhosbaarillakin on tungosta,
perhosia baari täysi,
ja liekkö tämä heppuli kultakuoriainen,
luulen niin, 
mutta komea on ja mielenkiintoinen,
noita mönkiäisiä on useita välillä kerralla,
eikös olekin kiva ötökkä?

Moona lekottelee viimeisiä lomapäiviä
auringossa lämmitellen, vai liekkö uupuen.
Ja huomatkaa, kuinka kiukkuinen ilme!! :D
Tiistaina Moona manuli lähtee *emon* luokse
Jyväskylään.
Mukavat on mietteet ollut Moonalla,
välistä tosiaan uuvuttavat,
mutta hyvä on kissa ja aina ilomme ollut
kevään kohmeisia varpaitamme vuoteessa lämmittänyt

pehmeällä turkillaan.
Mutta aikansa kutakin, sano pässi kun päätä leikattiin,
lomat loppuu kaikilta ja kesäkin meinaa karata käsistä.

Tänään

Tänään pidän siestaa,

nautiskelen

ihan omia uusia perunoita maasta,

ovatkin kauniita,

ja kuka se sanoikaan,

että pottuja ei tule jos ei kuki,

höpshöijää

kyllä tulee ja komeita,

yhden ainoan kukan nuo tekivät vaan.

Keräsin minä vadelmiakin

namssista nams,

ja aamulla väännän niistä piirakan

ja vienkin töihin kahvipöytään,

viinimarjoja ja vadelmia.

Siispä vietän siestaa nyt

ja huilaan,

kotia jo tultiin maalta hyvissä ajoin,

ampiaiset kiusaa kovasti

johtuneeko perhosbaaristani,

noita räyhääjiä on terassikin tulvillaan,

ensi kesänä laitan sen kauemmaksi puuhun.

Nyt pari leffaa putkeen

jos jaksaa,

antaa iltapäiväunostenkin tulla

jos on tullakseen.

Vielä on kesää jäljellä

vielä tulee kauniita päiviä,
eikös jo kuki perunat minulla?
Yksi ainut kukka vain, 

ilonlähde sekin.

Krassi kukkii tomaattien kupeella
ihanin syksyn värein, huiiiii..

en puhu vielä syksystä, en!

Maija mehiläinen työssään
aina niin uuttera.

Sinisiipiä pilvin pimein,

tahtovat tykätä kuumasta oikein, kuinka se onkaan kaunis sininen, kun värikkäämpi koiras läväyttää siipensä levalleen, sitä harvoin ennättää ainakin meikäläinen kuvaamaan,on tosi vilkas,
ja hiirenherneellä perho jota en kerennyt tutkiskella,
odottelen siruunaperhosia saapuvaksi

niistäkin uusi sukupolvi lienee liikkeellä, I think...

Ötököitä

Maailmaan mahtuu paljon ötököitä
niitä on kesällä ihan riesaksi asti.
Vain vähän on niitä jotka ovat ihan hellyttäviä
eikö niin?

Mutta ainakin mehiläinen on sellainen.
Itse en pidä toukista,
en itikoista enkä paarmoista.
Inhoan ampiaisia,
kun olen pari vuotta sitten päälle astunut
lattialla mokoma oli sisällä.
Liekkö nämä samat inhotukset ötököissä sinullakin?
Niitä kuitenkin pitää olla
senhän tiedämme hyvin.

Tänä kesänä itikat tuntuu olevan oikein
kunnon joukolla maisemissa
vai tuntuuko se vain siltä että niitä on enemmän?
Koetetaan kestää!

Paluu maalle

Viimeinkin!
Mona on aivan innoissaan,
tarkasteli auton tavaratilan tarkkaan että
oli kaikki tarpeellinen varmasti otettu mukaan mökille!
Kyllä
kaikki leluhiiret on pakattu mukaan,
gourmeeruuat on mukana,
ei muuta kuin suojaa laittamaan tarvikkeiden päälle
ja menoksi.



Ihana ilma!
Kauan odotettu lämmin sää suosii meitä
mökillä pörrää kimalaiset ja kaikenmaailman herhiläiset
lenteli auringon paisteessa.
Ja lämmintä riittää,
Mona kirmailee puuhun ja alas ja puuhun ja alas,
huomaa miten onnen kissa on HÄN!
Tuttu paikka,
tästä otetaan kaikki irti
tahtoo Mona kertoa meille!



Kirjosieppo päättää tutkia sinitiaisen vuokraamaa
asuntoa,
herrasväen poissa ollessa.
Kuinkahan tuossa käynee,
emmekö saakaan odottaa sitä tulevaa perheenlisäystä
sinitiaisen kertomana tuossa kämpässä?
Toisen pesäpöntön on vallannut tuntematon pariskunta
josta en ole vielä päässyt selvyyteen
että keitä mahtaavat olla,
vihertäviltä näyttäävät,
ja kovin ovat sukkelia liikkeissään,
etten kuvaan saa.



Järven ja mökkisemme välissä
on pelto,'jossa varispariskunta kisaili
ja pupu nautti luonnontuotteita.

Kohta laitetaan tulet takkaan ja muutama kynttilä
kuistille ja sisälle ,kun alkaa hämärtää.
Matti lähtee töihin ja me Monan kanssa
jäädään ihmettelemään maaseudun yöelämää,
tai ehkäpä uuvumme mekin
takkatulen loimussa ja annamme unen tulla
heräten taas innolla uuteen aamuun.

Niin ja se käkikin jo kukkui!!