Metsän aarteita, matka metsään jatkuu...

* Jos metsään haluat mennä nyt *...
karhuja en halua nähdä ,enkä myllättyjä sammalia, 
niinkuin laulussa,
muuten tämä lähtee käpälämäkeen Moona kissan lailla,
mutta näin nytkin  - tulevan - huom. tulevan syksyn

aikaan on mukava käyskennellä
pikkupolkuja ja ja rantamia, kiivetä kallioille

ja ihailla alas järvelle.

Metsän kätköistä löytyy aarteita!
Auringon siivilöidessä puunrunkojen läpi valon,
näen kaikkein kauneimmat,
kuin ohuen ohuesta hopealangasta punotut seitit,
ne on minusta niin kauniita.
Kyllä ne on keijujen kutomaa,

uskoin niin lapsena.

Metsän kätköistä löytyy myös kauniita kääpiä,
kannon nokassa ne näyttävät hauskoilta,
istun hetkeksi kannon nokkaan, ja katselen punaista 
kärpäs sientä, se on tosi kaunis,
se on kameralleni aarre,

kaunis mutta vaarallinen.
Tahdon kuvata sitä laajemmalti, että maan värit tulevat mukaan.

Kostealla paikalla rantaheinikossa ihan

pikkuinen karvalaukku.
Paljon ei näy muita sieniä,
no eihän tässä olla vielä kuin elokuussa,
mitäs minä hätäilemään.
Syksyllä on ilo liikkua metsässä,
nyt on liian aikaista kuvaajalle,
punaisen ja keltaisen värit
ne on vielä odotettavissa.
Mutta antoisa pikkuretki silti jo olihan tämä.
Aarteita löytyy,
jos niitä osaa arvostaa ja näkeä,
metsä on niitä täynnä.