oikein komea lammaspilvinen päivä,
ja auton nokka taas kohti maaseutua
ihan vaan pikku ajelulle mökille.
Ensimmäisenä meidät tervehti
ihana suruvaippa, joka tosin tutkiskeli
levottomana koloja mustikanvarpujen ja mättäiden
tasossa ja oli liukasliikkeinen,
etsiessään ilmeisesti talvehtimispaikkoja,
ompas kiva, se tahtoo siis jäädä näille nurkille,
no kiitos näemmä perhosbaarilleni tästä.
Johonkin koloon se viimein sujahti
en jaksanut enää hiipiä perässä,
tämä kuva on kesäisestä suruvaipasta.
No, usein kuvaamani siniritariyökkönen sentään
pysyi paikallaan vähän liiankin kanssa
ei edes siipiään väräyttänyt,
ja liian ylhäällä koivussa,
sekin ilmeisesti päätti jäädä
näille nurkille,
jälleen kiitän perhosbaariani.
Iloitsen myös krassin uudesta elämästä,
kesällä krassi oli oikein huonokuntoinen
toukat pitsittäneet lehdet ,reikää vieri viereen,
nyt krassi kukoistaa ja nauttii kovasti kukkien
syysaurinkoisesta päivästä ja viileistä öistä.
Isäntä on jättänyt omenia puuhun,
näistä tulis mehuskasta sosetta,
mutta olen saanut jo tarpeekseni
jääköön minun puolestani linnuille.
Pihlaja notkuu punaisista marjoista,
koskahan tulee tilhet,
tottakai sitten kun olen kaupungissa
pidän niitten helisevästä tiu´uttamisesta.
Sinitiaisen pönttö on autio,
odottaa kevättä ja vilkkaita asuntomarkkinoita.
Tulomatkalla lintutornilla ei näy linnun lintua
kun alas katsoo,
vain yksinäinen vene
oottaa kevättä ja veden liplatusta.
Tässäpä eilisen päivän tunnelmia
nyt voisin alkaa leipomaan ihania makeita
leivonnaisia,
illemmalla näette mitä :D
