Helmikuun lopussa

Heleästi helähti helmikuu lähelle loppuaan,
juurihan se vasta alkoi.
Kohta siirrytään maaliskuun myötä kevääseen keikkuen, talven ja kevään otellessa kumpi saa voiton,
kumpi antaa periksi.

- Elämän virrallamme
jokainen vuosi
vie meidät erilaiselle
matkalle:
Myrskyyn ja tyveneen
sumuun ja kirkkaaseen
kuohuun ja suvantoon.
Mutta valo ja pimeys
lumi ja vehreys
kukat ja perhoset
linnut ja perhoset
maaemon makeat annit
auringon hyväilyt
vuodenaikojen kiertokulussa
alati palaavat
kuin rakkaat uskolliset
ystävät
koskaan pettämättä
luottamusta. -

----Tuntematon ----

Eilen oli aivan ihana päivä aamulla, heti auringon noustua suuntasin
kohti maaseutua, ajelimme ystävän kanssa niitä näitä, auringonpolkuja,varjojen leikkejä
seuraten.

Lunta pursuaa tien varret pehmoisinaan, pumpulisine reunuksineen.
Upottavaa, kaunista valkeaa lunta, jota kauan syksyllä odotettiin.
Antaa lumen olla, kyllä se siitä sulailee kesään mennessä, ainakin niin se aina on tehnyt.
Pidän lumesta, pidän auringosta, sen mukavasti leikkiessä timantein koristelemillaan hangilla.

Mielelläni kuljeksin myös Kymijoen rantoja siellä täällä,
usein astelen sulille vesialueille sorsia katsastamaan, reppanoita rohkeita kylmän talven viipyjiä.

Jo aivan pian, hyvinkin, kuukauden kuluttua saamme ehkä nähdä myös paluumuuttajia,
laulujoutsenia joella, nokikanojen ja härkälintujen myöhemmin seuratessa huhtkikuussa.

Kevään kynnyksellä on hyvä olla, aina se antaa uutta toivoa ja uskoa uuden syntyyn.

Näissä tunnelmissa, kevään jännittävässä odotuksen tunteessa on hyvä tulla kotiin,
istua rakkaan kissa hyrrätessä jaloissa ja kerjätessä huomiota.

Kiitos teille lukijat  ja satunnaiset virailijat monista, monista kommenteista postauksiini,
Iloa helmikuun viimeisiin päiviinja odotetun kevään aavistuksia rintaan.
P.S
Kiitän myös niin monia ihania ihmisiä osallistumisesta arvontaani,
joka jatkuu siis yhä vielä viiikon ja päivän Tässä postauksessa.

Nyt tässä välissä piipahdin Kauniissa Katin korussa.
Häneltä sain ihanan tunnustuksen, joka on tarkoitettu blogeille joilla on korkeintaan
200 lukijaa, joten kiitos hänelle, vaikka lukijamääräni on nyt hiven yli, haittaako se ketään, kiitos Kati!
En ala myös tätä jakamaan eteenpäin, eli se on kaikille myönnetty, olkaa hyvät!
♥ Katin blogissa siis kannattaa käydä ihastelemassa kauniita koruja, ovat todella ihania.

♥

♥

Terkuin Seijastiina
 


 


 

Oodi keväälle ♥

Nämä kuulaat illat

valoa tulvivat

vaikka kevätitku

vielä pisaroi silmunyrkeissä

vaikka takatalven jäinen uhka

vielä kaatumassa yli.

Näitä rakastan.

Sulavan lumen humahdus

tyyntyneen tuulen huokaus

talvilinnun vapautunut helähdys

joka kevät uusi.

Kevät keväältä

vavahduttavampi.

Ilon kipeä viilto.

----- Maaria Leinonen -----

Talven morsiamet

- Matka halki talvimaiseman

yhtä hääjuhlaa:

huurrehuntuiset

talvimorsiamet

tanssivat tienvarsilla

kuurankukkia käsissä -

----- Tuntematon -----

Talven pieniä iloja

- Vitilunta

hiiren hyppyjä

jäniksen loikkia

pikkupiipertäjien 

riimukirjoitusta

rantapolun yli.

Luonnon pieniä viestejä

lähellä kaupungin sydäntä.

Kun uskallat etäämmä

ihan metsän peittoon

sanoma suurenee.

Hiljaisuus syvenee

mutta viestit vahvenevat

lähes huudoksi asti.

Ellei sydämesi

elleivät silmäsi

elleivät korvasi

jo kuuron sokeat.

Vastaanottamattomat.... -

----- Maaria Leinonen -----

Lahjoista hiukan

Joululahja on mukava saada,
ja niitä on mukava antaa.
Saamisen ja antamisen ilohan myös liittyy Jouluun
ja Jeesuksen syntymään.
Viisaat miehethän vei lahjoja lapselle seimelle
ja saimme Jeesus lapsen.

Minä suurimmaksi osaksi nautin oikeastaan tuosta antamisesta,
on ilo antaa.
Mutta kyllä Moonan kanssa myös osataan nauttia

saamistamme lahjoista.
Monankin silmät oikein säteilee,
kun hän tuossa siskonpetillä esittelee lahjaansa.
Sain minäkin runsaasti mukavia lahjoja
ja olen jokaisesta oikein iloinen ja kiitollinen.

Ennen joulua ostin myös minä itselleni lahjoja.
Ostin korvakoruja kaksittain.

Punaiset korut ostin Askartelin itte blogista mutta lumihiutalekorvisten blogin 
paikallistamista en muista kertakaikkiaan mitenkään,
sorry vaan, mutta näin pääsi käymään.
Eikö olekin kiva idea,virkata korvikset? 
Löysin lumihiutaleitten tekijän blogin ja lisään linkin,
olkaa hyvä Purnaun korupuoti

Jatkan etsimistä ja palaan asiaan sitten uudestaan.
Ihana keiju korurasia pääsi yöpöydälleni (Matilta)
ja siihen lasken iltasella korvistani korut.

Pidän siitä erityisesti.
Lahjat on ihania, mutta,
joululahja Sibeliuksen tapaan olisi ollut ainut laatuinen lahja
minullekin, eli alla oleva runon kirjoittaja Jean Sibelius.

- Eräänä jouluaattona

noin viidenkymmenen laulujoutsenen parvi

lensi matalalla Ainolan yli.

Sen rakkaampaa joululahjaa

en olisi voinut

itselleni toivoa -

Mukavaa viikkoa hyvät blogiystävät ja satunnaiset vierailijat!

Kuuset

Talvimetsässä vartioi kuusi

kuin paimen hiutalelaumaa.

Jo aavistaa monikin kuusi

jouluvaloja saavansa kantaa.

Ojentaa oksansa kuunnellen

kohti lumista valkeutta

ja odottaa tuulta uhmaten

yön jouluisen ihanuutta.

(R. M. Rilke, suom. E. Kuismin)

Pieni jouluruno

-Joulu ovella kolkutteli

ja ulkona ritisi pakkaskeli,

kun hankea kosketti enkelin siipi

ja enkeli portista pihaan hiipi.

Pieni enkeli  tahtoi katsella vaan,

kun joulua laittoivat ihmiset maan:

koristeita, lamppuja pensaissa pihan

ne taivaan tähtiä muistutti ihan.

Vielä enkeli sisäänkin kurkistaa taisi,

että joulusta tarkemmin selvää saisi.

Ja sielläpä uunissa piparit paistui.

`*Ne varmasti suussakin hyvältä maistui  `…

Niin enkeli tuumi, ja kun äiti veti

piparit uunista, huomasi heti,

että puuttui pelliltä sydän ja tähti

- ne enkelin taskussa taivaaseen lähti -

-----Tuntematon -----

Pimeän ajan mietteitä

Voisin  vihata syksyä

melkein kuin vihollista,

paeta sitä vaikka

maailman ääriin,

ellei se pimeistä

pimeimpänä marrasyönä

kylväisi

ensimmäiset tähdet

taivaalle

ja unohtaisi ne sinne

vilkkumaan

välkkymään

kevään tuloon asti.

Huikaisevan tähtitaivaan alla

mykistävässä hartaudessa

voi vain ihmetellä,

kuinka kesän valkeina öinä

saatoin unohtaa,

että tähdet ovat olemassa.

-----Maaria Leinonen-----

Ystävälle aamiainen

Ystävä

        ystävä on hän
jonka kanssa voi
vaieta pitkään
kuunnella hiljaisuutta
lintuja
     tuulta
           myrskyn raivoamista
           ouodossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä
     auringonlaskua
            pimeää yötä.

Ystävä on hän
jonka kanssa saa
kulkea omaan tahtiin
eikä toinen sano:
Nopeammin, nopeammin
astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa
taival
        matkanteko
              viivähtäminen
yhtä tärkeää
kuin perillepääsy.
Tai tärkeämpää.



----- Maaria Leinonen -----


Hyvää iloista sunnuntai aamua hyvät ihmiset,
mukavaa viimeistä lokakuun päivää,
nauttikaa toisistanne ja levätkää ♥

Lokakuun lopulla

Sirkka sulki viulunsa koteloon,

muurahainen talonsa kaikki ovet.

Kesälintujen viimeiset laulut

leijuivat illan sumuun

kuin voikukan hahtuvat.

Yöllä talvi lukitsee

jäisen kannen alle

kaikki lammen laulut.

Niin hiljaista

että kuulee ensimmäisten

lumihiutaleiden putoavan

riitteiselle polulle

huokauksenkevyesti.

----- Maaria Leinonen -----

Täysikuun aika

Kaksi kulkuriveljeä

öisellä vaelluksella

yli nukkuvan maan:

kuu - lähes täysi

ja kiireinen tuuli.

Pilvet tunkevat tielle.

Tuuli tönii niitä

kuun kasvoilta,

mutta ne tarrautuvat

kuin hämähäkin seitti.

Vaeltavat

viluiset kulkuriveljet,

tuuli ja kuu.

Ja maa nukkuu koiranunta

toinen silmä raollaan.

Toinen jo sokea.

----- Maaria Leinonen -----

Niin se on nyt taas aika täysikuun,
pidän kuusta sen erivaiheista, 
sehän on kaunis, eikö vaan?
Luomoava ja kun on sirpin aika sekin on kaunis,
harvoin sitä onnistun kuitenkaan kuvaamaan.
Kuvani ei ehkä oikein teräviä
mutta joka kerta täysikuun aikaan
on otettava kamera
ja edes yritettävä,
niin se on,
sehän on lumonnut minut kokonaan.
Ja mitä se onkaan tehnyt taitaville
kuvataiteilijoille
eikö juuri kuutamoa usein heidän 
taideteoksissaan kuvata.
Tänään on se aika: 
täysikuun
Ihastellaan!
♥
♥

Pienet

Näitä maaäidin pienimpiä:

kodiksi riittää

pikkuruinen koivunlehti

kääriytyä.

Kodiksi riittää

parinsentin kotelokehto

nukkua

arktisen talven yli.

---- Maaria Leinonen ----

Lokakuussa

Vielä lokakuussa voikukka

räväyttää silmänsä selkosenselälleen

kesän mittaan monet kerrat

leikatulla nurmikolla

kuin pieni lyhty

kuin sitkeä valonsäde

kertomaan:

Älä luovuta.

On kukittava ja valaistava

valaistava ja kukittava

talven kouraisuun asti.

Ja taas keväällä

roudan rajallakin

kukittava ja valaistava

valaistava ja kukittava.

Kun se kerran tehtäväksi annettu.

----- Maaria Leinonen -----

Hyvä päivä

Harmaa aamu.

Ankeaa herätä.

Vaan ei maanjäristys

tuhonnut kotiani

ei myrsky pihapuita

ei tulva raastanut ruusujani.

Ja kaikki läheiseni tallella.

Ruoho suutelee varpaitani 

tuuli otsaa

ja lintu oksalla kysyy

mitä minulle todella kuuluu.

Ja kun istun kynnykselle

muutama kirkas säde

viiltää halki

latvojen tasalla roikkuvan

harmaan massan.

Ja niin alkaa päivä.

Ihan hyvä päivä elää.

----- Maaria Leinonen -----

♥

Veneet

- Veneet huolellisesti 

talviteloillaan.

Paitsi yksi

kuin avoin kämmen

taivasta kohti,

airot toisiinsa lukittuina

ikävöimässä veden hyväilyjä.

Mutta soutaja

mutta soutaja

astui toiseen veneeseen

joka ei palaa lähtölaituriin

jonka tulolaituria ei tiedä kukaan -

----- Maaria Leinonen -----

Syyskuu

- Syksyn ilotulitus

loimuaa rantametsikössä

suurin lieskoin

tulen, veren ja kullankarvaisena.

Hiljaista.

Myrsky ei kohise. Vielä.

Juhlat alkamassa.

Värikylläiset. Loisteliaat.

Vieraat vain vähissä:

pääskynen meni jo

ja kaikki kerttuset lauluineen.

Tämä on nyt palokärjen, tilhen

ja tiaisen metsä.

Hiljainen.

Mutta värit

värit kuohuvat

laulavat -

----- Maaria Leinonen -----

Lähtöjä

- Lattiat riisuttu matoista

vene viety talviteloille,

itkisi jos ilkeäisi.

Mykät linnut oksilla

lähtöön valmiina.

Yhdeksän kuukautta niiden tuloon -

----- Helena Anhava -----

Älä vielä...

- Tuuli kiltti,älä tule

leikkimään tähän puistoon.

Älä riistä säteileviä juhlapukuja

hehkuvien puiden yltä.

Älä vielä.

Mene muualle telmimään.

Lentele vaikka taivaalla,

kaivele sinisiä ojia

pilvisarkojen ankeuteen.

Järjestä kurkiauroille

heleä muuttopouta.

Säästä tämä puisto vielä

edes vähän aikaa

iloksemme.

Meidän:

Puiden ja ihmisten,

viluisten kesälasten.

------ Tuntematon ------