Joutsenia ja laavuilua

No pitihän se arvata,
että kun alamme peltojen ohi ajella kohti Lusin laavua
ei tämäkään automatka ole katkeamatta
kun pellot on *pullollaan* komeita joutsenia.

Onhan se Seijastiinan hypättävä kyydistä
ja kaivaa kameraa takapenkiltä vimmatusti esiin. 

Laskeskelin että noita oli semmoiset noin 40 kappaletta
nokat maata kohti useimmilla.

Osa sai tarpeekseen ja lähti livohkaan.

Mutta etten sanoisi, on se vaan vaikuttava näky,
ja kyllä siinä pari muutakin autoo pysähtyi
ihailemaan joutsenten muuttolepotaukoa.
Mikäs ettei,
takaisin päin tullessa ne olivat jo poissa
kuin ei koskaan olisi olleetkaan pellolla.


Mutta meidän päämäärä oli Lusin laavu.

Hirvikärpäsiä ei tällä kertaa ollut kiusana
ja saimmekin tuossa tovissa sytyttää
savuavan nuotion tuoksumaan.

Makkaroita meni yksi ja toinen
ihan niin jauho makkaroita,
huomenna taas karpataan.
Kahvit päälle termarista
kyllähän sen kaikki tietää miten se ulkona maistuu.
Metässä on kiva laahustella
nuotion yksinään  syttyessä
ihan siinä lähistöllä vaan.
Joku oli unohtanut partansakin oksalle.

Mustikanvarpuja etsin maljakkoon
vaan niitä ei sitten ainuttakaan ollut.

Mehän tiedämme kaikki
että niihin tulee kauniit kukat lämpimässä vedessä.
Mutta muuta kivaa on hauska katsella
ja kuunnella savun tuoksun etsiessä aisteihimme.

Odotin hieman lunta
mutta ei satanut
oli vähän usvaista ja kosteaa
toisin kuin eilen mutta hiljaista
jossain vain naputti tikka puuta. 

Luonnon rauhaan

Eilen innostuttiin taas
töitten päälle,
kauniin sään viekoittelemana
pienelle luontoretkelle
tällä kertaa Rautjärven ja Venejärven maisemiin.

Laavupaikkoja löytyi taas parikin lisää,
täytyy pistää ne mieleen
ja käydä makkaroita paistelemassa
kun sopiva hetki tulee.

Taivas sinivalkoinen kyyditti matkaa pitkin
rantoja ja pitkospuita.

Järviä nämä lienee nimestä päätellen
mutta minä pidän niitä lampina
ja venejärvi on meille vaan lohilampi.

Kalastajien oivia pyydyslampia useine pikku laiturineen.
Huomaa,että vesi on puhdasta
vai erottaako veden pinnan kivien päältä,

en minä ainakaan kunnolla kuvassa.
Täällä tapasin tämän syksyn ensimmäisen haaparouskuni

ja sainkin mukavasti saaliikseni sen verran
että pääsimme sienisalaatin makuun.
Sammal vuoteelle voisimme vaikka nukahtaa

vihreä vuode on pehmoinen.
Maisemat on kauniit

syksyn värittämien puiden ansiosta,
puiden heijastumat veteen innostavat kuvaamaan
ja nauttimaan auringon lämmöstä pikku laiturille.

Jossain haukkuu koira metsän takana innoissaan
liekkö saanut pupun kiikariinsa
ja ajo on alkanut?

Kierrän vielä rantoja iloiten leppoisasta syysnäkymästä
ja rantojen tyynestä rauhasta.

Kylläpä illalla nukutti,
Makoisat unet antoikin pikku retkemme,
etten jaksanut retkeni jälkeen edes tätä päivitystä tehdä
vaan painuin ajoissa unten maille.
Nyt levänneenä aamun touhujen välissä
on hyvä palata eiliseen
ja hetki muistella kaunista syyspäivää ja leppoisaa retkeämme.
Leppoisaa torstaita kaikille ♥

Mennyt päivä ♥

Aurinko paistaa täydeltä terältä
leipomiset on leivottu
ja vieläkin aurinko paistaa.
Nyt nämä lähtis kyllä ulos makkaranpaistoon!
Ensimnäiseksi tuli mieleen Lohilampi
ja sitä kohti suunnistettiin,
Mutta perilläpä tais olla hirviporukkaa
liikkeellä, vaihdetaan maisemaa,
ei muuta kuin taas Koskensaaren laavua kohti!

Kävipä tuuria,
täällä ei ollut ketään,
näin kauniina päivänä nämä laavut on usein
varattuja,
ja me halutaan olla rauhassa joskus.

Ei muuta kuin pökköä pesään, 
elikkä tällä kertaa nuotioon,
Matti Mainio pistää hakaten halkoja!

Siinä halkojen saadessa kipinää ja alkaen savuta
päätän kierrellä vähän niemen kärkeä.

Ei ristin sielua,
ei puussa ei maassa
ihan autiota ja hiljaista
on käpötellä rannalla kuljeksivaa luontopolkua pitkin
niemeen kallioille.

Sieltä huiskuttelen nuotion pitäjälleni
sinne asti näkyy kalliolta kyllä.
Järvituuli hyväilee hiuksiani leppoisasti

ja käännän matkani takaisin.
Kuvaan kärpäsieniä, taas,
kaksin aina kaunehimpi.
Keräämään en ala yhtään mitään sientä.

Karvalaukkuja muutama

kangassieniä

Laavulla paistellaan makkarat
hyvää kunnon jauhomakkaraa

Aurinko siivilöi kauniisti 
nuotiommme savut.

Pidän savunhajusta,
mutta miksi se aina silmiin tuppaa
vaikka kuinka vaihdan paikkaa.
Iltapäivä tässä viuhahti jo iltaan
tulomatkalla vilkaistaan auringon laskua

vähän toisessa suunnassa.
Kaikki kuvani epäonnistui,vain
tämä yksi oli kelvollinen,
mutta sillä ei ole väliä,
oli vaan hyvä olla :)
Ja tämä hyvä päivä oli sunnuntai.

Hiljaa virtaa joki

Teki taas mieli eilen lähteä kuljeksimaan
auton kanssa ristiin rastiin
maaseutuajelulle,
vailla päämäärää.
Lusilla käytiin ensin ,
meillä oli viime jouluksi siellä mökki,
jota ei ollutkaan,
syy oli ,että siellä oli vesijohdot jäässä,
ja hätäratkaisuna otettiin ja saatiin
toinen mökki Paasosta.
Mutta se on toinen juttu,
siis Lusilla käytiin laavulla taas,
missä on ajeltu ennenkin,
mutta tällä laavulla en viihtynyt pitkään!!!

Kun vaan autosta astuin ulos,
tarrasi kimppuun het noita ilkeitä
hevoskärpäsiä,
jotta ei siitä muuta kuvaa mukaan lähtenyt,
kun säntäsin autoon
poskilla pari hevoskärpästä
ja sanoin kaverille, että 
nyt lähdettiin!
Matkustettiin sitten ihan huvia
muuten vaan 
ja löysimme kauniita pieniä jokia.
Minua viehättää joet, järvet ja meret.
Kaislat peittää melkein joen ja minutkin
jos tuonne hyppäisin kaislojen sekaan.

Koivut kaartuu veden pinnalle
pidän koivuistakin!

Oliskohan tuolla kaloja?

Lumpeetkin on kivoja joessa
liekköhän noissa ollut valkeita lumpeita :)

Vesililjat ovat levossa.

Mukavaa viikonloppua hyvät ihmiset, lukijat, rakkaat
ystävät ja satunnaiset vierailijat,
me mennään nyt viimeisiä kertoja mökille!

Koskensaaren laavu

IIltapäivä lenkki on mukava tehdä autolla ensin,
kun täältä asunnolta on matkaan jokunen km,
niin juuri, aivan oikein,autolla!
Ja sitten päästäänkin asiaan,
jätämme auton metsän laitaan
ja lähdemme kulkemaan metsätietä,
missä keväisin kukkii molemmin puolin

tuhannet sinivuokot mattona.
Nyt ei tietty ole vuokkoja
eikä enää paljon muutakaan,
mustarastaan lauluakaan emme enää saa kuulla
matkatessamme rantaan 

muutaman satametriä.
Rannalla aivan veden rajassa melkein,
on sitten taas yksi laavu
jossa niemen kiertäjät monasti pysähtyy
istahtamaan ja turinoimaan

ja makkaransa paistamaan.
Tukevalle pöydälle voi pistää termarin  kahveineen
ja ottaa eväsleivät esiin.

Emme taaskaan malttaneet jäädä kuitenkaan 
makkaran paistoon mekään,
kierrellään rantoja,
ja minä katselen järvelle,
kuikkia ei enää näy.

Täältä olen monet kauniit karvalaukut löytänyt
menneinä syksyinä,
nyt ei vielä ainuttakaan,
Sammaleiset kivet on minusta kivat,

noi ei varmaan ole vieriviä :D
Ranta on hiljainen
ei näy ainuttakaan hyppelijää
västäräkistä puhumattakaan.
Kanadanhanhetkin on jo menneet
pitkälle matkalle jonnekin.
Nautin näistä kuljeskeluista luonnon helmassa
ja rannoilla,
vesille tekis mieli,
ehkä viikonloppuna sitten!

Saittalahden laavulla

Syksyisin on mukavaa, kun puut kellastuu
lähteä luontoretkille,
metsään, rannoille, kallioille.
Kuumakesä alkaa olla ohi ,illat jo ainakin viilentyy,

me lähdemme laavulle.
Kuten jo aiemminkin olen kertoillut,
täälläpäin on ainakin kolme laavua, missä matkamies saa levähtää.

Saittalahden laavu yksi niistä.
Laavu on rantakalliolla upean maiseman

ja järven rannalla.
Matkamies saa makkaransa paistaa,
luonnonhelmassa, rannalla istuskellen.
Autolla pääsee vähän matkan päähän, 
myös huonokuntoisempi,tai veneellä kiertää vesitse

järvellä olija.
Tälläkertaa liikumme autolla,
Tiemme on hauska *serpentiini* tie

kiemuroineen.
Autolta matkaa noin kymmenen minuuuttia metsätietä laavulle.
Siis vähällä vaivallakin pääsee luonnonrauhaan,
rannoille ja upean maiseman ääreen.
Tälläkertaa meillä ei ollut makkaroita,
mutta joskus, kuten tänä iltapäivänä riittää

meille tämä retki yhdessä ja kauniit maisemataulut luonnossa.
Joskus käymme keväälläkin, 
jäiden lähtöä seuraamassa,
kun ensimmäiset sitruunaperhoset leijjuvat riemuksemme.

Tänään näin,
palaamme Saittalahteen varmaankin vielä syksymmällä.