haikealla mielellä
ja mietiskellen kertaan matkatapahtumia.
Kyllä vaan se aika joskus kuluu niin nopsaan
nyt on matka jo käyty
ja jäljellä on vain muistot.
Niin mehän pyörähdettiin Suomenlahden takana
ja matkahan olikin oikein leppoisa ja antoisa.
Komea laivamme oli tietenkin Baltic Brincess
ei me pikku purkeilla matkaan mennäkkään.
Hyttimme oli siisti ja ihanan viileä.
Menomatkalla aallot tyrskyili ja kuohui
vaan iltasellapa tyyntyi ja saimme ihailla upeaa auringonlaskua.
Tallinnan puolella meitä odotti upea pinkki limusiini,
noh, heh.. ei sentään, tyydyimme pikkuiseen värikkääseen taksiin.
Sadam Marketin edessä tuttu ankkuri vielä paikallaan.
Ateriointimme keskittyi kahviin ja sämpylöihin
ja Sadan marketin yläkerran kahvion ihanaan kinkkupasteijaan.
Noh, tulihan niitä tuliaisiakin,
juomia ne pakolliset.. heh..
Mies menee jonnekin,
ei liene kenelläkään epäselvää minne hän menee?
Minä jään vartomaan ostokärrien kanssa terminaalin eteen.
No ja sitten eihän matka ole mikään jos ei
edes viimeistä valssia pyörähdetä karaokebaarissa,
niin siinä nytkin kävi.
Oikein kivaa, vaikka jalat hiukan jo tukeilta vaikuttivatkin
kävelyjen ansiosta.
Jostain kumman syystä,mistähän lienee johtuen,
bussissa kotimatkalla oli erittäin vaisua ja hiljaista porukkaa..hee.
No niin, näin suljen muistojeni albumin tältä osin
ja paluu arkeen on edessä
mutta onneksi on nämä muistot!