että kun alamme peltojen ohi ajella kohti Lusin laavua
ei tämäkään automatka ole katkeamatta
kun pellot on *pullollaan* komeita joutsenia.
Onhan se Seijastiinan hypättävä kyydistä
ja kaivaa kameraa takapenkiltä vimmatusti esiin.
Laskeskelin että noita oli semmoiset noin 40 kappaletta
nokat maata kohti useimmilla.
Osa sai tarpeekseen ja lähti livohkaan.
Mutta etten sanoisi, on se vaan vaikuttava näky,
ja kyllä siinä pari muutakin autoo pysähtyi
ihailemaan joutsenten muuttolepotaukoa.
Mikäs ettei,
takaisin päin tullessa ne olivat jo poissa
kuin ei koskaan olisi olleetkaan pellolla.
Mutta meidän päämäärä oli Lusin laavu.
Hirvikärpäsiä ei tällä kertaa ollut kiusana
ja saimmekin tuossa tovissa sytyttää
savuavan nuotion tuoksumaan.
Makkaroita meni yksi ja toinen
ihan niin jauho makkaroita,
huomenna taas karpataan.
Kahvit päälle termarista
kyllähän sen kaikki tietää miten se ulkona maistuu.
Metässä on kiva laahustella
nuotion yksinään syttyessä
ihan siinä lähistöllä vaan.
Joku oli unohtanut partansakin oksalle.
Mustikanvarpuja etsin maljakkoon
vaan niitä ei sitten ainuttakaan ollut.
Mehän tiedämme kaikki
että niihin tulee kauniit kukat lämpimässä vedessä.
Mutta muuta kivaa on hauska katsella
ja kuunnella savun tuoksun etsiessä aisteihimme.
Odotin hieman lunta
mutta ei satanut
oli vähän usvaista ja kosteaa
toisin kuin eilen mutta hiljaista
jossain vain naputti tikka puuta.
