Joulu -10

Kyllä joulut on niitä parhaimpia hetkiä elämässä ♥

Joulun rauhaa ♥♥

Mitä se lie tuo Mona höpöstellyt eilisessä postauksessa..
on se niin malttamaton noiden pakettien perään
se tietää ,että ilmassa on nyt jotakin taikaa
jotakin mikä tekee ihmiset oikein kummaksi.

Kiireet alkaa jo hellittää näin pikku hiljaa
on hyvä istua pöydän ääreen ja huokaista:
Huomenna se on se Jouluaatto ♥
Kuusi on koristeltu, kinkku uunissa ,tuoksut täyttää
pienen pirtin.

Huomenna tulee perhe ja Mona kissa..pitkä matka on 
kuljettu tänne Jouluun asti jälleen.
Nyt on aika levähtää ,nauttia vaikka joulusaunan tuoksusta
istahtaa kylvyn jälkeen ,sytyttää kynttelit  ja olla hiljaa tovi.

Maistellaan makeaa ja kohtuudella myös suolaista.

Rauhaisaa ja Hyvää Joulua kaikille!

- Metsän hiljaisuus,puut lumesta taipuu.

Sininen hetki vie pois kesän kaipuun.

Jostain leijailee nenään tuoksu piparin ja kinkun,

maahan murennan kurrelle ja pikkulinnulle limpun.

Lumihiutale hiljalleen leijailee maahan,

rauhallista Joulua,toivottaa saanhan. -

 

Mona mainio kissa ♥

Moiks, minä tässä taas!
Terkut tulee vielä ennen joulua nyt multa,
sillä mulla on kivaa kerrottavaa.
Minä näin sen, minä näin kun ihmisemoni
laittoi sen valkean kuusen ja koristeli
kiiltävin nauhoin ja pallojakin laittoi.
Ja minä muistan,
nuo kummalliset paketit mitä alkoi siunaantua
tuon puun alle.

Katsokaapa ja katso Seijastiina
täällä minä aion tutkia joka ikisen paketin
ennenkuin lähden tulemaan sinne Heinolaan
ihan kohta, päivän päästä ,luulen...

Tuo paketti on kyllä minulle!! Minä kyllä tunnistan 
sen kissan hyvällä vainulla.
Terkut kaikille Seijastiinan blogissa vieraileville
ja kommentoineille kiitos!
Seijastiina postailee mietteitään huomen iltasella
kuulemma.
Minä olen vielä matkan päässä tulossa!
Kiva päästä Seijastiinan kotiin 
siellä kuulemma on ihan oikea joulupuu
mistä lienee hän kertoilee huomenissa ♥

Kuuset

Talvimetsässä vartioi kuusi

kuin paimen hiutalelaumaa.

Jo aavistaa monikin kuusi

jouluvaloja saavansa kantaa.

Ojentaa oksansa kuunnellen

kohti lumista valkeutta

ja odottaa tuulta uhmaten

yön jouluisen ihanuutta.

(R. M. Rilke, suom. E. Kuismin)