Tammikuun mietteitä

Kepein askelin, mielin kevein siirryimme sitten tammikuulle.
Sitä alkaa jo tammikuussa mietteet kallistua kevään puolelle,
vaikka vasta talvea vasta käydäänkin.
Kukista heti huomaa valon lisääntymisen.

Palmuvehka innolla työntää uutta vartta.

Santpauliat päätti kukkia monin värein ilahduttaen,
kun amaryllikset jo lepoon käyvät.

Pidän talvesta, lumesta jota meille viimein suotiin.
Luonto on raikkaan valkea, suorastaan hymyilemään se pistää,
kun luonnossa liikkuu.

Katsotaampa näitä auringossa  kylpeviä lepän urpuja, minusta ne on söpöjä ♥

Entäs tutut talventörröttäjät, niitä on monenlaisia ja hauskoja, kuvauksellisia,
ei yhtään samanlaista, kuin ei lumihiutalettakaan liene.

Eikun  maantielle vaan, kohti kosken kuohuja,
tietämään, arvatkaapa ketä....?

Koskikara ,rohkea, kylmien vesien sitkeä sukeltelija olikin odotettavissa,
ja kosken äärellä keikkuen kuten aina ennenkin.
On siinä niin vikkelä lintu ja kova polskahtelemaan hyiseen veteen,
että minulla on sen kuvaamisesta tullut haaste, jospa kevääseen mennessä onnistun...
Ensikerralla otan lämmintä juomaa ja eväitä mukaan, voisin viihtyä koko päivän.
Ilokseni näin myös kaksi kyhmyjoutsenta, samoin kaksi laulujoutsenta, aika määrän isokoskeloita, että antoisa päivähän tämä oli.

Kosken kuohuja  voisin seurata ja vapaan veden loisketta vaikka kuinka kauan,
mutta kylmä jo käy käpälään ja autoon lämmittelemään ja kotia kohti.

Pihalla vastassa vielä pirteä orava. 

Aurinkokin jo laskee.
Toivotan kaikille lukijoille iloista tammikuuta ja myöskin kiitokset niin monista kivoista kommenteista.
Päivitystä myös Luontoblogissani täällä ♥




 

Joulunaika

Tätä kirjoittaessani on hämärää,
hämärä ei tahdo väistyä näinä pimeinä päivinä.
Vettä sataa tänäänkin,kuten monina muinakin tämän alkaneen talven päivinä.

Ikkunat on pisaroissa, valoja joutuu pitämään koko päivän.
Mutta näissä ,kuitenkin leppoisissa tunnelmissa,
ajattelen, että eipä kärsi pikkulinnut ankaran pakkasen kourissa vielä,
toki pakkasta tulee jossain vaiheessa, aina tulee.
Tänä joulunalus viikon tiistaina kun tätä kirjoitan, on lämpöasteita +2,
tuosta juuri kurkistin mittarista.
Mitäkö minulle kuuluu.. mukavaa joulutouhua riittää näin jouluihmiselle.
Kakkuja ja pikkuleipiä on pakkanen pullollaan ja pitäisi aloittaa joulusiivous.
Mitä teille kuuluu hyvät ystävät ja lukijat?
Ikävintä mielestäni on näin sateisina päivinä kun ei uskalla kameraa ulkoiluttaa,
ja valokuvaukset on jäänyt minimiin.
Jotain sentään on kameraan jäänyt,
naakat ovat minusta mielenkiintoisia ja sosiaalisia lintuja kuten variksetkin.

Myös lammen uudet joutsenet osaavat olla hellyttäviä, liian kesyjä, etten sanoisi,
leipää ottaa ihan kädestä.

Pihamaalla on kaksi oravaa, toivottavasti vielä tänäänkin...
toinen on veikeä rohkea ritari, nimitin hänet Nipsuksi, toinen hyvinkin arka,kuten luonnoneläimen pitääkin olla.

Pikkuiset linnut ovat kovin vikkeliä, ettei useinkaan kuvaan suostu,
joten parasta pysyä kohteissa, mitkä ei liiku eikä heilu,
siihen tehtävään sopii mainiosti  Heinolan Tähtisilta.Suomen toiseksi pisin siltamme.

Sisällä kukkii sipuleista ostamani amaryllikset, toinen toistaan kauneimmin värein,

jouluksi avautui joulun punainen. 

Näitä hellien ja vaalien rakkaudella ja substraalilla, toivon että kukintansa kestävät.

Vielä ei ole aika hyasinttien, vaan sellainenkin on toiveena ostaa tässä vielä.
Mona murmeli hyppäsi korttiin ja odottaa kovasti innoissaan joulua kuin missä me muutkin.

Näine mietteinemme me Monan kanssa toivotellaan kaikille ihmisille jotka täällä vieraileee,
Oikein Hyvää ,iloista ja rauhaisaa jouluaikaa ,iloa ja rakkautta sydämiin ♥
T 
Seijastiina ja Mona



 

Tunnustuksia ja syksyn mietteitä

Kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista edelliseen postaukseeni ♥
Suuri kiitos myös Askartelin itte blogiin ja Marimeerille kauniista tunnustuksesta,
ja ruusuista, ihana kuva on ♥

Nyt pitää siis ruusut saatuaan vastata viiteen kysymykseen.
Eli da...daaaa ,tässä tulee eka:

1. Lempiruokani: Nam, vaikka mitä, nyt kun karppaan, se on kyllä possun file kermassa.
2. Lempimakeiseni: Voi ei, tekis mieli Lidhlin mansikka/jugurtti suklaata, myös Fazerin sitruuna jugurtti suklaa, namia!
3. Lempilukemiseni: Luin samoja kuin Marimeeri, nyt on jäänyt lukemiset vähemmälle, ja Nora Roberts on yksi myös!
4. Mieluisin paikka tehä käsitöitä: Muhkea olohuoneen tuoli.
5. Lempielokuvani: Viimeksi katsotuista oli kyllä tuo: Mennyt maailma, joka on edellisessä postauksessa, kun ostin sen DvD:n.

Nyt nämä ruusut pitäs jakaa viidelle eteenpäin, en osaa päättää, kun kaikilla tuntuu näitä jo olevan,
ainakin kysymykset, joten annan sen kaikille ihanille lukijoilleni ja vieraille, olkaa hyvät ♥
Olette sen kyllä ansainneet, monin monin kommentein kun minua olette muistaneet!
Hepssilleen ja niimpä on syksy edennyt jo siihen pisteeseen,
että pikkuisen mökin oven salvat pistetään pikkuhiljaa kiinni,
vene kumoon ja kaikki paikat talvinkuntoon.
Ihana raikas, värikäs oli viikonloppu ja kaunis ilmakin oli kuin morsian.
Pistän muutaman kuvan ja toivottelen kauniita, värikkäitä syksyn päiviä ja iloa!
T
Seijastiina

Luonto värittää maisemat kauniisti, minusta se on parhainta taidetta!

Vaahterat liekeissä rannoilla!

Sienet on kuvauksellisia ja niitä löytyy ihan syötäväksikin!

Sateen jälkeen pisarat ovat hauskoja lupiinin lehdillä!

Oravat ilkamoi pihapiirissä!

Omenat kypsyy!

Marjat kypsyy antaen puille ilmettä!

Ruusunmarjat on vitamiinipommi!

Kiinanruusuni tervehtii kotiin tulijaa runsain kukin!

Orava rannalla

Kaunis loppukesän päivä houkuttaa
taas rannalle työpäivän päätteeksi.
Kävelyretkemme kulkee usein,
kuten tänäänkin Kymijoen vartta,
hiekkatietä pitkin.
Katsastimme venosen,
vielä on paikallaan,
ja ei käännetä sitä vielä,
jospa tulee kauniita syyspäiviä 

niin pääsee venosemme vielä järvelle viimeisiä kertoja.

Ja tätä ahkeraa oravaa olenkin jo kaivannut,
näyttää suu täynnä olevan tavaraa,
jäimme molemmat tuijottamaan toisiamme.

Rannalla kasvaa nurmikon puolella
komeita tammia
täällä on oravalla hyvä asustella.
Taisimpa viime kerralla ihmetellä missä on oravat
kun tammenoksat taipuu muhkeista tammenterhoista.
Siinä se kaipaamani orava sitten esittäytyy
ja kovin on ahkera,
pian vilahtaa jo puun taakse.

Rannalla kasvaa myös hauskoja hevoskastanjoita,
ovat hauskan piikikkäitä.

Syyshortensia on muhevan komea,pidän siitä. 

Ja ilmeisesti lehtikuusi.

Antoisa työpäivä sai näin mukavan iltapäivän.